Terkkuja ''talvisesta'' Meksikosta!

Hola amigos!
''Kiirettä'' on pidelly. En mä sillee oo erityisen kiireinen ollu, enemmänki ehkä laiska tän blogin kirjottamisen suhteen. Mulle kuuluu hyvää, menee ihan hyvin. Yritän pitää itteni kiireisenä, ettei oo liikaa aikaa miettiä kotia, perhettä ja kavereita. Mulla on toisinaan niin kova ikävä. Juttelin yks päivä iskän kanssa skypessä, ja se just sano et ehkä nyt on se vaikein aika, ku on jo normaali arki koittanu eikä mitään erikoista tapahdu joka päivä. Alkuhuuma ja jännitys on ohi ja mun elämä alkaa normalisoitumaa täällä.
Olin taas tossa vähän kipeä viikko sitte ja jouduin käymään lääkärissä. Yllätys yllätys sain taas viikon antibioottikuurin, mikä on nyt onneks ohi. Alan olee jo aika kypsä syömään antibiootteja eikä varmaa koht mikää enää tehoa muhun :D ja sit otin sellasen ''matokuurin'', mikä tappaa loiset suolistosta ja mahasta ja ostin vitamiineja. Toivotaan että niillä pysyn terveenä ja sit tietty täytyy välttää kaikkii epäilyttävii ruokapaikkoja, kuten katuruokaa.
Oon tottunu jo aamuruuhkiin, täyteen tungettuihin metroihin ja ihmispaljouteen. Voin kertoa että Suomessa ei tosiaan ole ruuhkia. Mulle ei oo ees ikinä Suomessa käyny niin, että oon joutuna passaa metron tai bussin, koska se on niin täynnä ihmisiä, että siellä ei yksinkertaisesti oo tilaa. Täällä mä joskus joudun passaa jopa 5 metroa tai bussia ihmismäärän takia. Siks kannattaa aamusin varata sopivasti aikaa, että oikeasti oot töissä klo 8. Tai missä sit ikinä pitääki olla.
Täällä alkaa olemaan pikkuhiljaa sadekausi ohi, luojan kiitos. Mulle kerrottiin että seuraava sade saatetaan nähdä vasta toukokuussa. En kyl pistä vastaa yhtää, täällä ne sateet ei ollu mitään ihan pikkukuuroja, vaan kunnon rankkasateita. Ja talvi alkaa tulla myös tännekin. Päivisin on about 20 astetta, ja jengi kulkee tääl uggeissa ja toppatakeissa mikä vähän huvittaa mua. Mä pärjään ihan hyvin edellee t-paidassa tai toisinaan mäkin joudun turvautumaan pitkähihaiseen paitaan. Etenki yöt ja aamut on vilposia, sillon saattaa olla vaa 10 astetta. Yks päivä ku lähin töihin oli vaa 6 astetta. Ja mä olin ihan jäässä. Mietin että mitenhän mä tuun enää pärjäämää Suomen paukkupakkasilla.
Nyt mun täytyy taas jatkaa matkaa, lopuksi laittelen muutaman kuvan, ihan sattumanvaraisista paikoista. Adiós, besos!!! <3 (pusuja)

Chapultepec, oltiin siellä muutama viikko sitten kun venattiin viisumin saamista. Nii kai mä aiemmin jo kerroin että sain mun viisumin? Vihdoin ja viimein, 2 kk sitäkin piti ootella. Chapultepec on siis tosi iso puisto josta löytyy myös museoita. Jos koko paikan haluis kiertää, siihen ei riitä yks päivä. Suosittelen, oli tosi jees paikka. Sain sieltä itelleni myös orava-kavereita, koska mulla oli vähän ruokaa mukana.

Reforma on muutaman bussipysäkin päästä mun kodista. En hirveästi hengaile sielläpäin, mutta joskus tulee käytyä. Suomen suurlähetystö on myös jossain näillä nurkilla. 

Mun työpaikalla asuva ankka, Lucas. Lucas on aika äkänen tapaus, se saattaa nokkasta jos menee liian lähelle. Tällä kertaa mä vältyin sen nokalta..pakko myöntää et mä vähän pelkään sitä ja pari kertaa oon joutunu jopa juoksemaa sitä karkuu :'D

Tässä kuva mun työpaikan takapihalta. Täällä me pestään tyttöjen vaatteita ja kuivatetaan. Osa vaatteista pestään käsin ja osa pyykkikoneella, mut systeemi ei oo ihan sama ku Suomessa. Sun täytyy eka täyttää se kone vesiletkulla, mikä kestää ikuisuuden. Sit oottaa et se pyörii, ja tyhjentää kone. Linkousta täällä ei taideta tuntea, joten pyykkien kuivatus vie kauemmin aikaa..

Tässä kuva mun työpaikalta, ruokasali

Tässä me tehdään tyttöjen ja Dianan kanssa läksyjä

Ja mä töissä, iloisena ja pirteänä ;)

Sunnuntai fiiliksiä

Viikonloppu taas takana ja huomenna mua odottaa karu arki taas. Viikonloppu meni ihan kivasti, lauantaina mä olin Noran kanssa kaupungilla, käytiin kahvilla ja pääpostikonttorissa lähettämässä postikortteja. Mä laitoin postia menemään mummolle Imatralle, mummolle ja vaarille Lahteen, vanhemmille Kotkaan, ja tottakai mun pikkuystävälle Jennalle ja sattaria unohtamatta. Oisin tietty halunnu lähettää kortteja vaikka kelle, mut eihän mul ollu enempää osotteita. Toivotaan että nää kortit löytää perille ni voin sit ens kerralla lähettää niille, kelle jäi nyt lähettämättä.
Illalla olin mun meksikolaisen kaverin luona, niillä on bändi ja ne soitti siellä ja vähän juotiin olutta ja hengailtii. Oli ihan kivaa, baariin me ei menty mut se ei mua haitannu yhtää. Täälläku muutenki saa kaikki päivät olla ihmispaljouden keskellä, täyteen tungetuissa metroissa ja metrobusseissa, ni mua ei enää hirveesti sit viikonloppuna nappaa tunkee itteeni vielä täpötäyteen kapakkaan. Kerkeehän sitä baareissa juosta, onhan tässä vielä 10 kk aikaa.
Sunnuntaina mä olin Tepitossa. Tepito on alue Mexico Cityssä, ja mulle on kerrottu et se on tosi vaarallinen paikka ja et sinne ei kannata mennä (ainakaa meikäläisen, koska oon blondi ja ne ryöstäis mut heti). Mut mä en tietenkää ottanu edes laukkua mukaan, pikkusen rahaa taskuu jos haluun jotain ostaa, puhelimet ja kaikki jätin kotiin. Olin siellä sen mun meksikolaisen kaverin kanssa, ni ei mulla mitään ongelmia siellä ollu. Siellä oli tosi paljo kaikkii kojuja, missä myytii vähä kaikennäköstä tavaraa vaatteista ja asusteista elektroniikkaa. Suurin osa niistä on varastettuja ja siks niitä myydään niin halvalla. En mä mitään ostanu, vaikka sielt olis halvalla saanu vaikka mitä. Tulipahan nähtyy niin paljon puhuttu Tepito.
Se mun romanialainen kämppis kerto, että ku meet Tepitoon, ni pukeudu nuhjusesti. Ei kannata laittaa mitään kovin kalliinnäköisiä vaatteita tai hienoja kenkiä, koska ne saattaa jopa pöllii sun kengät. Onneks mun kengät säästy tällä reissulla, tosin ne ei nyt mitkää niin hienot oo et kukaa niitä pöllis :D ja ehkä se on vähä pelotteluu, ei siellä mitään vaarallista sunnuntai päivällä ole, mut en sit tiiä jos menis yöllä sinne kuljeskelee, et mitä sit tapahtuis. Enkä aio kokeilla, heheh :-)
Viikot alkaa rullaamaa tosi nopeesti, kokoajan saan huomata et oho, nyt onki jo perjantai ja taas viikonloppu. Se on ihan kiva, et aika kuluu nopeesti. Viimeaikoina oon ikävöiny kotia, Espoota ja kavereita tosi paljon ja välillä mulla on ollu tosi vaikeita hetkiä. Ehkä nyt on meneillää se vaikein aika, ku on jo selkee arki, eikä joka päivä tapahdu jotain uutta ni se saa sit miettii enemmän Suomea ja mitä sinne kuuluu. Yritän pitää itteni kiireisenä ja mielen positiivisena ni sillä pärjään jo pitkälle.
Perjantaina mä näin mun siskon tytön ensimmäistä kertaa skypen välityksellä. Se on niin kaunis ja mä niin kovasti olisin halunnu ottaa sen sylii ja päästä hoitamaan sitä pikkusta. Harmittaa ku en pääse ees ristiäisii mut mä sit otan kaiken tän menetetyn ajan sen kanssa takasin, ku palaan Suomeen. Vähä oon jo alkanu suunnittelee ens kesää, koska aion palata Suomeen ja mitä me pikku prinsessan kanssa puuhaillaan :)
Nii ja tosiaan, vatsatauti on jo selätetty, ei oo enää maha ollu muutamaan päivään yhtää kipee. Onneks, en tiiä mitää inhottavampaa. Täytyy vaan toivoa että se oli nyt siinä, eikä tuu mitää kierteitä että kerran kuukaudessa sairastan rajun vatsataudin. Silmätulehuksenki onnistuin viime viikolla saamaan itselleni, mut se onneks hoitu silmätipoilla ihan muutamassa päivässä. Mitäs muuta... Tällä hetkellä oon elämäni kunnossa, mitä nyt vähän väsy viikonlopun jäljiltä mut seki korjaantuu ku kohta meen peiton alle. Hyvää yötä, terveisiä kaikille. Mä jatkan taas kirjottamista, ku ilmaantuu jotain kerrottavaa. ;-)

Ensimmäinen sairaalakokemus Mexicossa

Huhhuh mikä päivä, mä olin ihan varma että tänään kuolema koittaa koska olo oli niin järkyttävän paha. Eilen mulla oli vähän kuumeinen olo, paleli ja väsytti mut ei mitää sen suurempaa.
Tänä aamuna ku heräsin, mulla oli ihan järkyttävä olo, ihan ku ois ollu todella paha krapula, suussa maistu paska, oksetti ja mahassa myllersi. Mut mä ajattelin et ehkä tää on jotain ohimenevää ja lähdin töihin. Jaksoin olla siellä about 3.5 tuntia, kunnes mun olo oli niin huono ja muutamaa kertaa olin käyny jo oksetamassa plus maha sekasin, että mun piti sanoo et mä lähen himaa.
Ja kun mä pääsin himaa, mä en muuta enää tehny ku oksentanu. Ainoo millon oli ehkä pikkusen parempi olla, oli ku mä makasin täysin paikallani, liikkumatta. Sit mulle sanottii et lähetään sairaalaan, koska mä en pystyny edes syömään mun lääkkeitä koska kaikki tuli ulos.
Sairaalassa mä sain lääkkeitä suonensisäisesti ja nestettä. Pari-kolme tuntia, ja mä olin jo paljo paremmassa kunnossa. Ne otti multa siellä verikokeita ja mahasta röntgenkuvat, mut ei ollu mitään muuta ku joku vatsatulehdus TAAS mutta tää oli paljo pahempi ku se edellinen kerta. Ja siellä sairaalassa ihmiset oli tosi ystävällisiä ja puhu jonkun verran myös englantii. Tietysti vaikeuksia meksikolaisille tuottaa aina mun nimen kirjottaminen oikein, ne aina kirjottaa sen väärin ja useimmiten mä oon Lisa Lentonen tai jotain vastaavaa...
Mä sain sit illalla lähteä kotiin, onneksi. Mä en ois tykänny yhtään jäädä sinne yöks ja muutenki aloin sit voimaan paremmin, kiitos lääkkeiden. Sairaala oli muutenki tosi siisti, henkilökunta vaikutti osaavalta ja mä oikeesti sain nopeeta palveluu siellä. Suomessa yleensä tollases tilantees joudut venaamaa ainaki tunnin pari, mut mä en ehtiny ees istuu ku mut otettii jo sisää. Että sen suhteen, ei ole valittamista. Toivotaa et huomenna on jo suht normaali olo, ettei mee viikonloppu ihan reisille :)

Viikko vierähti, taas

Ei oo vieläkää kuulunu viisumista mitään uutta. Tosiaa viime kerralla ne otti sormenjäljet ni mä nyt oletan että mä tosiaa saan sen viisumin mut kyl sitä silti joutuu vähä pelossa edellee elelee.
Ois taas viikonloppu ohi ja huomenna karu paluu arkee ja töihin. Mulla oli kiva viikonloppu. Perjantaina mä, Anca ja saksalaistytöt lähdettii täällä asuvien tyttöjen kanssa yökerhoon, tytöt meni tanssimaan ja me otettii muutamat oluet. Mulla oli ihan kivaa, mut jotenki tää meksikolainen baarikulttuuri ei muhun nappaa niin paljo. Ehkä se johtuu siitä, että mä en niin paljoo tykkää niitten musiikista. Tai ku ei tuu niit hyvii suomalaisii bilebiisei mitkä nostattaa mun fiiliksen aina kattoo. Ja sit mä aina oon täällä jotenki ihan supervarovainen, vaikka ei täällä kelleen mitään oo sattunu ni en sit pysty ehkä rentoutuu niin paljo. Ja toki mun parhaat bileystävät on Suomessa, ilman niitä on välillä tylsä olla baarissa. Kyllä te tiedätte, ne henkilöt, ketä tässä tarkotan ;)
Ja koska me siis otettiin talon tyttöjä mukaan, saatii tottakai lupa olla myöhempää ulkona (aiemmin kerroin että meillä on jokapäivä, myös viikonloppuina, kotiintuloaika klo 23.), ja tultiiki sit kotii klo 04.30. Ainii, mä harjottelin myös tanssimaa salsaa baarissa. Ei se oo niin vaikeeta ku milt se näyttää, mut kyl täs on viel harjottelemista. Yks meksikolainen tyttö, joka asuu samassa paikassa ku mä, lupas opettaa mua tanssii salsaa, se on siinä tosi hyvä. Ja vuoden päästä mäki oon sit tosi hyvä siinä :-D
Lauantaina mä heräsin jo klo 9 siihen ku pienimmät tytöt piti niin kovaa mekkalaa että en pystyny kunnol nukkuu, olin niin väsyny, mun päätä särki, ja sit ne vaa kilju ja itki seinän takana. Oli aika lähellä, ettei multa tippunu hiukset päästä. Päivän mä sit lepäilen, katoin leffoja, söin ja nukuin. Iltapäivällä me mentii Dianan kanssa syömää. Diana löys muutama viikko sit sellasen ihan älyttömän hyvä salaattiravintolan, jossa hinta-laatusuhde tosiaan on kohallaa. Sellanen ihan älytön salaatti, josta jaksoin syödä ehkä puolet, makso about 70 pesoo eli euroissa n. 4,10 euroa. Ei paha :-D
Mulla oli sit lauantai-iltana tarkotus lähtee viel baarii ja jäädä yöks yhen mun meksikolaisen kaverin luokse. Ja mä meninki sinne, ne oli harjottelemassa siellä sen mun kaverin bändin kanssa. Otin muutaman lasillisen kaljaa mut edellisen yön vähäiset ja katkonaiset unet koitu mun kohtaloks ja sanoin että mä jään sinne nukkumaa jos muut lähtee baariin, musta ei oo nyt seuraa. Mut ei siinä sit se mun kaveri jäi mun kanssa hengailee, seki oli aika väsyny ku oli pitkät treenit jo takana, joten oli sit kiva käydä vaan suht ajoissa nukkumaan ja tänään me herättii paljo virkeempinä.
Pikkuhiljaa mä alan tosiaa saamaa täällä uusia kavereita ja tuntuu että päivät alkaa olee paljon kiireisimpiä. Alkuu tuli oltua aika paljon myös kotona, ku ei tuntenu niin paljoo ihmisiä tai paikkoja, mut nykyää mä oon kotona aika vähän. Se on ihan kiva, että pysyy kiireisenä. Aika menee nopeesti eikä muista koti-ikävää hahah. Nyt mulla ei oo enää aikaa ees niin paljo olla himassa pänttäämässä espanjaa, enkä mä enää otakkaa siit niin suuria paineita. Mä oon huomannu että ymmärrän sitä jo sen verran, että nyt sitä alkaa vaan päivä päivältä ymmärtää enemmän. Ja ehkä se siitä lähtee sujumaan, ku ei ota liikaa paineita. Tottakai mä siis yritän sitä itsenäisesti myös kotona opiskella, mut tos ku on koko päivä tullu oltuu eka duunissa ni ei sitä aina jaksa.
Nyt on mun aika kuitenki painua nukkumaan, koska huomenna kello soi taas klo 7.00. Elämä on ihanaa! :-D

Hello!

Long time no see! No ei kai viime kerrasta niin pitkä aika ole. Mä olin viime viikon aika kiireinen. Tai jotenki tuntuu et kokoajan on kauheesti tekemistä ja vuorokaudessa ei riitä tunnit ku mä tykkään myös nukkua pitkät yöunet.
Töissä on ollu nyt viime päivinä aika rankkaa, tytöt on ollu tosi raskaita ja huonotuulisia...toisaalta mä en oikee niiden tappeluihin osaa puuttua ku en osaa niin hyvin puhua espanjaa, mut sit sillon tulee sellanen tosi turha fiilis kun ei osaa tehdä mitään muuta ku hakee jonkuu työntekijän paikalle. Tänääki olin viemässä neljää tyttöä kouluun, ku yks päätti karata. En aluks oikee tienny mitä mä teen, että lähenkö sen yhen perää ku mul oli ne kolme muuta siinä mun kanssa. Mä sit käskin niiden hakea työntekijän ku oltiin vielä aika lähellä kotia, ja mä lähdin sit seuraamaan sitä karkulaista.. Onneksi ne työntekijät tuli sieltä tosi nopeasti ja meni hakemaa sitä karkulaista, kun se ei onneksi kauas ehtiny ja mä vein sit ne kolme muuta kouluun. Pfff sanonpahan vaan että kyl se vähän nakersi, ja varsinki ku toi Meksikon liikenne on mitä on. Saa kiittää onneaan että selvis ehjin nahoin eikä jääny auton alle, täällä ku autot ei hirveesti jalankulkijoita kunnioita.
Mut siis tosiaan, nää tytöt, joiden kanssa vietän suurimman osan ajastani täällä, ei tosiaan oo ihan helpoimmasta päästä. Niillä on erityistarpeita. Yhtenä päivänä ne on tosi ihania, ottaa apua vastaan ja uskoo mitä niille sanoo, mutta sit taas toisena päivänä kaikki on päin h*lvettiä, mikään ei kelpaa ja ne vaan riehuu. Ja kun mulla ei oo minkäänlaista koulutusta tähän hommaan ni toisinaan oon aika turhautunu ja toimeton, mutta ne työntekijät sanoki meille että jos tulee jotain pahempia tilanteita, ni meidän tehtävä on ainoastaan hakee ne paikalle. Mikä on musta kyl ihan hyvä diili :D
Me nähtiin tänää Noran kanssa, lähdin töistä vähä aikasemmin että ehdittiin hengailla kauemmin ja Nora piti mulle espanjan tunnin. Onneks sain kerättyä vähä energiaa ni ei menny ihan hukkaa sekää. Me yritetään aina kerran viikossa Noran kanssa tavata ja se opettaa mulle espanjaa. Ihan parasta!
Kuulin että Suomessa on ollu jo pakkasöitä, hyii. Iskä kerto. Suomen kurjia kelejä ja kylmyyttä ei oo ikävä. Täällä on ollu aika kivan lämmintä ja sadekausi alkaa olee pikkuhiljaa taputeltu. Tänään oli 30 astetta lämmintä. Kelpaa dallailla pitkin Mexico Cityn katuja ;) Ainoo vaan, että yleensä metroissa ja metrobusseissa ilmastoinnit on rikki, joten voin kertoa että siel on kuuma, ahdasta, tuntuu et ilma loppuu ja hiki haisee... Mä tajusin että mä oon ollu täällä jo kohta 2 kk. Aika menee niin nopeesti..Kohta mä huomaanki että oon täällä jo viimistä iltaa ja palaan takasin kotiin. Mulla on edelleen aika suuri luotto Jennaan, joka lupas järkkää mulle ihan hullut homecoming -bileet. Hahaha haaveilen niistä jo nyt, ja mun pupupuvusta ;)

mi vida preciosa

Mä kävin tänään maahanmuuttovirastossa. Se oliki jo kolmas kerta, mut nyt must tuntuu et mun tarvii käydä siellä enää vaa kerran. Tänään ne nimittäin otti multa sormenjäljet ja valokuvat, joten oon aika varma et nyt on kaikki ok. Vihdoinki, mä en jaksa enää noita viisumiasioita vääntää, on se vaan sen verran haasteellista näköjään täälläpäin maailmaa...
Tänää mulla tuli ekaa kertaa sellanen fiilis, että mä oikeestaa viihdyn täällä aika hyvin. Alan asettumaan, tuntemaan paikkoja, maan tapoja, kieltä ja duunit luistaa jo oikeestaan aika hyvin. Ja sit ku mä huomaan että ne tytöt alkaa luottamaan muhun enemmän, ne tulee halaamaan mua, juttelee enemmän, pyytää apua kun sitä tarvitsee. Tänää mul tuli tosi hyvä mieli, kun mä olin hakemassa yhtä tyttöä koulusta, niin sit se otti mua kädestä kiinni ja alko innoissaa kertoo miten sen koulupäivä oli sujunu. Se oli niin innoissaan siitä koulunkäynnistä (se alotti siis koulun vasta muutama pvä sitten) ja se jotenki sit lämmitti mun sydäntä ku se oli niin onnellinen. Ei Suomessa hirveesti olla iloisia ja onnellisia siitä että saa mennä kouluun, siellä joudutaan sinne, hahhah.
Mitäs muuta... Tääl ei oo nyt oikee mitää ihmeellistä, sen suurempaa tapahtunu. Töissä oon ahkerasti käyny ja viikonloput huilailen. Tietysti kova koti-ikävä on edelleen, mut mä uskon että se alkaa siitä helpottamaa. Ja jotenki tuntuu et aika menee niin nopeesti, että kohta mä huomaanki olevani jo takas kylmässä Suomessa. Täällä vielä päivät on ollu tosi lämpimiä, oikeestaa tosi kuumiaki, tänääki oli about 25 astetta lämmintä. Mä tykkään, mut paikalliset on kyl kertonu, että sit joskus joulu-tammikuussa täälläki saattaa mennä nollille. Ku mä ihmettelin et miks vaatekaupoissa myydään toppatakkeja, hullua.
Yks juttu, mihin täällä on mun mielestä vähän vaikea tottua, on tää laskun maksamisjuttu. Ku täällä jos sä oot (siis nainen) miehen kanssa treffeillä, ni mies maksaa aina laskun. Ja jos sä tarjoudut maksamaan laskun, tai puolet siitä, joku saattaa ottaa sen jopa loukkauksena. Mulla vaan tulee aina kauheen pummi olo :D en sit tiedä, miten homopariskunnat tekee, älkää kysykö koska en oo perehtyny asiaa. Täytyy kysellä joltakin, joka tietää.
Mul olis Annille ja Jennalle, mun pikku siideripissiksille pari biisiä joita voitte kuunnella. Mul on kauhee ikävä teitä! I LOVE YOU! <3

Lot of happenings

Viisumi-ilmoitus! Mulle tuli maili, että nyt mun pitäis olla ihan ok. Tiistaina meen käymää siellä virastossa (toivottavasti viimeisen kerran) viemässä mun valokuvat. Sen jälkee mun pitäis saada meksikolaiset henkkarit, uuu!
Kiva viikonloppu takana päin. Perjantaina mä vaan olin ihan rauhassa kotona, koska lauantaina mä lähdin Noran ja sen host-brotherin Beton, Beton vaimon Christinan, Beton kaverin Benjaminin ja Beton tyttären kanssa pienelle retkelle. Ensiksi me siis mentiin Xochimilcoon (kuuluu edelleen Mexico Cityyn, vaikka matkaa sinne oliki ihan kiitettävästi, mut tää kaupunki onki ihan jäätävän kokonen) Benjaminin luokse. Sieltä me sitten jatkettiin matkaa kaupungin ulkopuolelle, ensiks me käytiin kyllä pitsalla. Oli aivan sairaan hyvää pitsaa, en oo ikinä varmasti Suomessa syöny niin hyvää pitsaa, namnam! Mun lemppari oli se missä oli tonnikalaa ja kurkkuu, kelatkaa, kurkkuu. Se maistu siin pitsas ihan älyttömän hyvälle.. et sit jatkos ku mä teen Suomessa pitsaa, mä laitan aina siihen kurkkua!
Pitsojen jälkee me lähdettiin matkaan. Ja kiitos ruuhkan, about 50 kilometrin ajomatkaan meni about 4 tuntia... Mexicon liikenne on parasta mitä tässä maailmassa tiedän, hohoh.. Paluumatkan kesti sentään ehkä n. 3 tuntia :D Eli me siis oltiin menossa sellaseen tapahtumaan, missä lähetettiin pieniä kuumailmapalloja taivaalle, ne oli kyl tosi upeennäkösiä. Mulla ei vaan niistä ole kuvia, koska oli niin pimeetä ja mun kamera ei ollu niin hyvä. Pelkkiä pimeitä kuvia kaikki mitä yritin ottaa. Plus se tapahtuma oli enemmän sitte siellä vuorella päin, joten sieltä näky myös koko Mexico City. Siinä mä vasta hiffasin sen kuinka iso paikka toi tosissaa on. Ja oli tosi upeennäkönen, ku oli ihan pimeetä ja koko kaupunki loisti siellä alhaalla :)
Takasinpäin tullessa lähdettiin ajamaan eri reittiä, koska se reitti, mitä pitkin me tultiin, oli aivan tukossa. Oltais varmaa vieläki kotimatkalla jos oltais siihen suuntaa lähetty. Mut sillä matkalla oli sit sattunu onnettomuus, joku about mun ikänen poika oli ajanu skootterilla kolarin. Mitään muuta autoa tms ei sillä tiellä näkyny, joten tein oman johtopäätöksen, että se auto oli vaan jatkanu matkaa ja jättäny sen pojan makaamaan maahan. Siinä oli 3 jotain muuta nuorta poikaa ohjaamassa liikennettä, ja me sit pysähdyttiin tsekkaamaan tilanne, koska Christina oli jonkulainen hoitaja tms. Ja se kerto että sitten, että se poika oli jo kuollu, ja ne vaan ootti siinä enää poliisia ja kai jotain noutamaan se poika pois siitä. Oli se vaan aika järkyttävää, että ihmiset vaan ajo ohi välittämättä ollenkaa, onko sillä pojalla kaikki ok ja voiko sitä jotenki auttaa. Valitettavasti mitään ei ollu enää tehtävissä.
Kyllä se pisti vähän miettimää, että eihän sitä koskaan voi tietää, mitä tapahtuu. Ollaan vaan nyt iloisia, että ollaan kaikki kunnossa, terveitä ja elossa.
Varsinkin, koska mulla on ilouutisia, sillä 19.9.2014, klo 15.36 (Suomen aikaan), musta tuli täti! Ihanan pikkutytön maailman onnellisin ja ylpein täti. Ja tietenki mä oon tosi ylpee mun isosiskosta ja toivon sille ja vauvalle kaikkea hyvää! Me nähdään sit ens kesänä ja mun pitää antaa vauvalle rakkautta 11 kuukauden edestä! Mä oon niin onnellinen <3
Tänään, me oltiin Xochimilcossa sijaitsevassa turistimestassa, mä en oikee tiiä mikä sen muukaan nimi on. Siellä siis vuokrataan vene ja ajellaan siellä pitkin jokea. Väkee siellä tietenki oli paljon, mutta se ei mua haitannu. Muutama kalja otettiin mukaan ja rentouduttiin, nautittiin ihanasta sunnuntaipäivästä. Veneajelusta mulla on kuvia (paljon), lisään tähän muutaman, koska mun netti on niin ärsyttävän hidas tällä hetkellä, etten jaksa ladata todellakaan kaikkia. Mutta että näette, missä mä oon ollu :)

Siellä ajeli myös tosi paljon veneitä, jossa esimerkiksi oli soittajia. Tässä just yks vene tuli meille soittamaan ja laulamaan meksikolaista musiikkia. Ei ihan uppoo muhun, mutta onhan sitä ihan kiva kuunnella jonkuu aikaa. 

Tässä taas toi jäbä myi kaikennäköstä muistotavaraa Xochimilcosta, esimerkiksi noista veneistä oli tehty pienoismalleja. Mullaki on nyt yksi, missä lukee mun nimi. Beto halus ihan välttämättä ostaa mulle ja Noralle muistoksi :)

Tässä on ruokapaatti. Mä en kyllä noihin uskalla enää sortua, tai kadulla myytäviin ruokiin. Sen verran pelkään mahani puolesta, yks vastatauti riittää mulle...

Kaikilla veneillä oli aina joku nimi, yleensä ne oli naisten nimiä. Tämä on siis Viva Lupita, Lupita on täällä tosi yleinen naisen nimi. Meidän paatti oli nimeltään Carmelita. 

Lisää soittajia. Mä en muista mitä nää musagenret oli nimeltään, mutta tää yhtye soitti musiikkia, joka on kotoisin enemmän pohjois-Meksikosta. Me nimenomaan etsittiin sellanen laiva, jossa ne soittaa pohjois-meksikolaista musiikkia, koska Christina on kotoisin pohjois-Meksikosta.

Nähtiin myös yksi vene, jossa ylhäällä oli Suomen lippu. Pakkohan siitä oli ottaa kuva :)

Hohhoijjaa!

Olipahan päivä.. Mä olin niin puhki ku pääsin kotii, kaiken tän odottamisen ja stressaamisen jälkee. Me nimittäin mentiin tänään taas maahanmuuttovirastoon, koska mun pitäis se mun Suomessa myönnetty 6 kk:n viisumi saada vaihdettua 12 kk:n viisumiksi. Ja siis sen piti olla ihan yksinkertaista, ainaki joidenkin puheiden mukaan.
Me käytiin siellä ehkä n. 2 viikkoa sitte jättämässä paperit, ja niitten piti olla ihan ok (ja niin ne muuten oliki), mulla oli kaikki paperit tulostettu jo Suomessa kunnollisella väritulostimella ja passit ja viisumit kopioitu samaisella laitteella. Ja mä oon ihan 100 % varma, niiku se mun yhteyshenkilö myös, jonka kanssa viimeks kävin jättämässä ne paperit, että mulla oli kaikki.
Tänään me sit mentiin uudestaan, koska ne paperit oltii käsitelty ja et nyt pitäis mennä maksamaa. Sit ne siellä virastolla ilmotti, että mä oisin joku ihmeen rikollinen ja mun pitäis poistuu maasta heti. Hohhoijjaaa... Ja loppujen lopuks selvis, että multa mukamas puuttuis kopio mun viisumista, mikä ei pidä paikkaansa. Ne on siellä ite sen johonki hävittäny, joten moka oli niitten. Sit mun pitiki kaikki paperit laittaa sinne uudestaa, ihan kaikki. Kaikki todistukset, missä selvitettiin, missä asun täällä, mitä mä teen täällä, miks oon tullu tänne, passikopiot, viisumikopiot...ja sain jopa siltiki sen viisumin tänään maksaa, vaikka ensiks mun piti poistua maasta. Noh, nyt on paperit laitettu sinne uudestaa. Pitäkää mulle peukkuja, että nyt kaikki menee niinku pitää, ja ettei mua heitettäis ulos maasta. Tänään mun kärsivällisyyttä todella koeteltiin. Oli pakko soittaa iskällekii, että kohta mut heitetään maasta pois. Onneksi vielä en oo joutunu alkaa hankkimaan paluulippua suomeen, toivottavasti en joudukkaa ennen ens elokuuta.
Muuten viikonloppu meni ihan kivasti. Meillä oli vähän pidempi viikonloppu, koska maanantaina juhlittiin meksikon itsenäisyyttä. Mulle se nyt ei tietenkää ollu niin iso ja tärkeä juttu, mut meksikolaisille tottakai. Ihan ku olis ollu uusivuosi, sen verran täällä ammuttiin raketteja. Oli tosi mageeta :)
Tällä viikolla mulla ei sitten olekaan ku torstaina ja perjantaina töitä. Viikonlopuksi mulla ei vielä oo suunnitelmia, enkä tiiä välitänkö ens viikonloppuna mitään ihmeellistä puuhaillakaan. Voisin ottaa vaa rennosti ja lepäillä. Meksikolaiset saa mut välillä niin väsyneeksi ja koettelee mun hermoja. Kaikki kestää ja kaikki on niin h*lvetin vaikeaa välillä. Suomessa asioiden hoitaminen ei tosiaa oo näin vaivalloista, luulisin. Tosin, ei mun siellä koskaan oo tarvinnu mitään viisumeja hakeakaan.
Nyt mun espanja alkaa olla siinä vaiheessa, että ymmärrän enemmän mitä osaan puhua. Ja se on tosi ärsyttävää, ois niin kiva jutella noitten ihmisten kanssa, ja ne on tosi kiinnostuneita musta, mistä tulen, mitä teen täällä, miksi..jne, mutta ku mä en osaa vastata niille. Oon miettiny välillä sitä, et olis vaan niin paljon helpompaa jos me kaikki ihmiset puhuttais samaa kieltä. Eipä olis mitään kielimuureja eikä tarvis sen enempää niitä pänttäilläkää. Mut toisaalta, onhan se siistiä oppia jotain uutta. Vuoden päästä mä todellaki aion puhua espanjaa suht hyvin.

Weekend, weekend

Jes, duuniviikko takana. Nyt mulla on 4 (!!!) päivää vapaata, koska maanantaina 15.9, on Mexicon itsenäisyyspäivä ja ihmiset lomailee 15. ja 16. päivän. Passaa mulle! Ei oo mitään suurempia suunnitelmia, jotkut on lähössä Pueblaan lauantaista tiistaihin, mut mä passaan tällä kertaa koska se olis vaan neljän päivän ryyppyreissu ja mä mielummin teen muuta ku dokailen nyt tällä hetkellä. Menee muuten päivät aika hukkaan eikä saa muuta sit aikaseks ku kaljaa kitattuu. Voin yrittää käyttää myös mun päiviä hyväksi ja vähän lueskella espanjaa.
Meillä oli tänää mun työpaikalla juhlat itsenäisyyspäivän kunniaksi. Tytöillä oli tanssiesitys, ne oli niin söpöjä ja ihania, mä kuvasin kyllä sen videolle, mutta en saa julkaista tytöistä kuvia tai videoita, sorry!!
Tänä iltana käytii sit mun kämppisten kanssa illalla pizzalla. Tosin mä otin vähä sellasen subin tyylisen leivän, koska en oo pizzan suurin ystävä. Ja siis mä pyysin sen ilman jalopenoja sun muita tulisia kastikkeita, ja ne siel ravintolas oli sillee et joojoo ei oo tulinen. EIPÄ. Vissii vieläki suuta polttelee. Ei vaan voi ymmärtää miks joku haluu syyä niin tulista ruokaa että suuta polttelee seuraavat 3 tuntii syömisestä. Huhhuh... Mä vaan en tosiaan oo tulisen ruuan ystävä, kyl tekis ihan sairaasti mieli päästä äitin patojen ääree, ne kyl voittaa kaikki safkat täällä.
Eipä mulla mitään kauheen ihmeellistä mainittavaa tällä hetkellä oo, duunit luistaa ihan suht hyvin ja alkaa tulee jo sellanen arkirutiini, mikä on musta kiva juttu. Sitä mä vähän olin jo kaipaillukkii. Huomenna mä nään taas Noraa, suunnitelmat vielä vähän auki mitä me puuhaillaan mutta kyllä mä sitten kerron jälkikäteen. Nii ja mennää Ancan (mun romanialaisen kollegan ja kämppiksen) kanssa huomenna kampaajalle. Pitää vähän siistiä tukkaa ni voin tehdä paremman vaikutuksen meksikolaisii miehii!

Suosittelen kuuntelemaa tän biisin. Tää on niin ihana, repeatillä soinu tää biisi aika pitkälti tän illan aikana. Darte un beso meinaa suudelmaa ;) 

Vihdoinki terve!

Mun oli tarkoitus kirjottaa mun viikonlopusta teille jo aiemmin, mutta tuli mutkia matkaan. Mut mä kerron siitä hetken päästä!

Lauantaina mä olin tapaamassa Noraa (eli siis sitä toista suomalaista tyttöä, joka tuli mun kanssa samaan aikaan tänne Mexico Cityyn, on myös vuoden vaihdossa). Ilma oli tosi ihana, aurinko paistoi ja oli tosi lämmin, joten päätettiin katella vähän nähtävyyksiä. Ensiksi me käytiin keskustassa sijaitsevassa katedraalissa, Catedral Metropolitana de la Asuncíon de María eli Marian ylösnousemuksen kirkossa, joka on myös Mexico Cityn roomalaiskatolinen pääkirkko. Se oli tosi upee,  päästiin kattomaan sekä uutta- että vanhaa puolta. 

Bautismos tarkottaa siis kasteita, eli tää on kastepaikka. Kasteita järjestetään lauantaisin ja sunnuntaisin.

Nää kaikki kuvat on nyt sen katedraalin vanhalta puolelta. Uusi puoli oli sen verta pimeä, etten sieltä saanu otettua mitään julkaisukelpoisia kuvia. Mut suosittelen käymää, toi oli tosi hieno paikka ja uskomattoman korkee. Mä en vaan tajuu miten tommosia saadaan ees rakennettua, rakentaminen kuitenki alotettu 1573...

Kirkkojen tsekkailun jälkee me käveltiin lähellä sijaitsevalle Templo Mayorille, eli siis maya temppeleille. Siellä oli myös museo, missä aikaa olis saanu kulumaan vaikka kuinka kauan, aluksi mä jaksoinki keskittyy aika hyvin, mut sitte jossai vaiheessa ei enää jaksanu lukee niit kaikkii juttuja. Sinne sais mennä ainaki 10 kertaa, eikä siltikään jaksais lukea kaikkea. 

Tää on siis kuva siitä, minkälainen Mexico City on joskus ollu. Tää kaupunkihan on laaksossa, ja joskus aikoja sitten tää onki ollu suurimmaks osaks veden peitossa. 

Vasemmalla oleva vaalea rakennus on se museo missä käytiin, Museo del Templo Mayor 

Tuolla kaukana näkyvä korkea rakennus on se paikka, missä oli se magee ravintola ihan ylhäällä. Se tosiaan on aika korkea rakennus!

Tän jälkee me suunnistettiin keskustaan syömään. Koska Nora on kasvissyöjä, me päätettiin katella jos löytyis joku kiva kasvisravintola, ja me löydettiinki yks siitä ihan läheltä kävelykatua. Mutta mä en sitä ruokaa menis kehumaan, enkä kyllä veisi ketään tuttua siihen ravintolaan - enkä aio itsekään mennä sinne uudelleen. Ruoka ei ollu mitenkään älyttömän hyvää, ainoa hyvä oli mun mielestä se niiden salaatti. Mut joo, se siitä. Syömisen jälkee me istuttiin hetki puistossa ja harjoiteltiin espanjaa, sen jälkeen mä lähdin kotiin ja Nora omille teilleen. 

Sunnuntai mulla kului aika pitkälti vaan kotona hengaillessa, kävin mä vähän kaupungilla käpyttelemässä mutta mutta, ei oo kuvia eikä sen suuremmin kerrottavaa.

Sunnuntai-maanantai välisenä yönä mä heräsin joskus ehkä neljän aikaa siihen ku mul oli ihan jäätävän kamala, oksettava olo. Nousin ylös sängystä ja se oliki sit menoa... Maanantai meniki sit oikeestaa sängyssä maaten ja oksentaessa..huoh. Tiistaina olin edellee heikossa hapessa, joten menin lääkäriin ja sain sieltä lääkkeitä. Nyt tänään, torstaina, mä alan olee taas elävien kirjoissa.  Ja mulla on vahva epäilys, että toi pöpö, minkä mä sain, on peräisin sieltä kasvisruokaravintolasta, koska Nora oli kans vatsataudissa. 

Pari päivää tosiaan meni aika reisille, jäi espanjat lukematta, blogit kirjottamatta ja töihin menemättä. Mut onneks nyt alkaa elämä voittamaan ja mä lähden töihin! See you!

Ensimmäinen duuniviikko takana!

Eka työviikko on takana. Mul alkaa mennä päivä päivältä paremmin ja alan ehkä pikkuhiljaa sopeutuu tänne, ja ymmärtää jo jotain.
Tytöt on tosi kivoja, mä tuun niiden kanssa hyvin juttuun. Tietty pieni kielimuuri häiritsee mua, mut niitä se ei tunnu häiritsevän. Eikä henkilökuntaa. Ne höpöttää mulle silti espanjaa, vaikka välillä sanon että en ymmärrä. Mut siinähän mä opin ja korva tottuu kuuntelee. Mut mä oon kyl ollu ihan älyttömän väsyny joka ilta. Tänäänki päätin jäädä perjantai-illaksi ihan vaan himaan, koska mulla on kauhee päänsärky ja rankka viikko takana.
Ei niinkään se tee päivistä rankkoja, että tytöt on vilkkaita, vaan se, että mä joudun koko ajan kauheesti skarppaamaan sen espanjan kanssa. Jotenki mun aivot on ihan täynnä sitä, joten ajattelin tän illan vaa lööbailla himassa, katella salkkareita ja ehkä jotai muita suomalaisia sarjoja. Työpäivät kuluu lähinnä tyttöjä viedessä kouluun tai hakiessa kouluun. Meillä on niin eri-ikäisiä tyttöjä, että moni käy eri kouluissa. Ja tää kaupunki on ihan jätti-iso, joten välimatkat on pitkiä, esimerkiksi yhen tytön kouluun viemisee mulle menee aikaa 1,5-2 h, riippuen siitä kuinka reippaasti mä kävelen. Toki käytän bussia/metroa, mut silti sitä kävelymatkaa kertyy ihan kiitettävästi.
Mut kyl mul silti on jo ihan hirvee koti-ikävä. Mut ei ehkä enää sillä tavalla, että mä haluaisin lähteä kotiin, tai että mua itkettäis. Mä vaan fiilistelen ja muistelen kaikki hauskoi juttui mitä mulle on mun kavereitten kans tapahtunu. Tällä hetkellä kuitenki mun päässä pyörii päällimmäisenä se, koska musta tulee täti. Se voi nimittäin tapahtuu ihan minä hetkenä hyvänsä. Mä oon niin onnellinen ja ylpeä mun siskosta! <3 Se on se juttu, mikä mua eniten nyt mietityttää mut onneks siel on isot tukijoukot Suomessa, ni mä voin olla suht rauhassa täällä, tai ainaki yrittää olla.

Siinä on mun elämäni tähtityyppejä! Jäi paljon ihania ihmisiä pois, joten älkää loukkaantuko jos teistä ei oo tässä kuvaa :( korjataan asia kun mä tuun Suomeen tai te tuutte Meksikoon! <3

Primero día en el trabajo!

Mun eka työpäivä oli siis tänään. Ja mä viihdyin tosi hyvin, vaikka aluks mä hermoilin ja olin jo melkee valmis luovuttamaa, mut nyt voin sanoa että kaikki meni paremmin ku hyvin!
Ensinnäki se mun työpaikan pomo on tosi ihana. Se ei kylläkään puhu englantia (ehkä muutamia sanoja ymmärtää), mutta sille se on ok, että me ollaan vielä aika aloittelijoita espanjan kanssa ja kärsivällisesti se jaksoikin meille kaiken vääntää rautalangasta. Ja mä oon huomannu että alan jo pikkuhiljaa jotain ymmärtää. En mä ehkä niinkään osaa puhua, enkä läheskää kaikkea ymmärrä, mut sentää jotain. Ja on se aika hyvin vajaassa kolmessa viikossa!
Tänään mentiin siis sinne meidän työpaikalle klo 11. Työmatka on tosi lyhyt, metrobussilla seuraava pysäkki joten bussimatka kestää ehkä sen 2 minuuttia. Tutustuttiin tyttöihin, haettiin muutama jo vähän isompi tyttö koulusta ja sit iltapäivällä me vietiin kolme pienempää tyttöä kouluun. Sit sinne talolle tuli tanssiopettaja, ja mä tottakai osallistuin tyttöjen tanssituntiin. Et ehkä mä vielä tässä samalla opin vähän salsaamaan :)
Tää tyttökoti missä me työskennellään ainakin seuraavat 2 kk, on paljon pienempi ku se, missä meidän alunperin piti työskennellä ja missä me siis asutaan. Mutta ehkä henkilökohtaisesti tää on parempi juttu, siellä pystyy paremmin tutustumaan tyttöihin ja se niiden kanssa seurustelu on paljon henkilökohtaisempaa. Ja tytöt on tosi kivoja ja reippaita, ehkä välillä vähän liiankin reippaita, mä oon ihan väsyny ku ne jaksais viel riehuu vaikka kuinka paljo.. Ja henkilökunta on tosi mukavaa. Tällä hetkellä mä oon tosi tyytyväinen! Toivottavast tää hyvä fiilis jatkuu nyt vähä pidempää, saan tästä myös enemmän energiaa jatkaa espanjan opiskelua.
Täällä on nyt parina iltana ollu aika hurjii ukkosmyrskyjä. Tänää ku oltiin tulossa töistä kotiin, ni kastuttii ihan kunnolla. Pitää käydä ostamassa sateenvarjo heti ku ehtii. Ja tosiaa nää Mexico Cityn ukkoset ei oo ihan samaa luokkaa ku Suomessa, vaikka viime kesänä kyllä sielläki oli aika hurjii myrskyi. Mut onneks mä en pelkää ukkosta.
Nyt mun täytyy lopettaa, on vielä pyykit pesemättä ja tiskit tiskaamatta, sit mä meenki nukkumaa että huomenna taas pirteänä lähden töihin! Buenas noches! <3

Viikonloppujuttuja

Eilen (eli siis lauantaina), oltiin Mexico Cityn keskustassa, siellä oli sellanen markkinoiden tyylinen tapahtuma, eli telttoja missä myytiin kaikennäkösii meksikolaisii perinneruokia ja käsitöitä yms. Kuvii mulla ei sieltä ole, mut voitte kuvitella meksikolaiset markkinat, pääkaupungin keskustassa. Ihmisii ihan älyttömästi joten mä en kovin hyvin viihtyny. Kai sitä pikkuhiljaa alkaa tottuu jatkuvaa väenpaljoutee, mut kyl se vie vielä hetken.
Tässä muuten pari maisemakuvaa siitä baarista, missä olin torstaina, ku sillon en jaksanu oottaa kuvien latautumista.

Niiku kuvista näätte, se tosiaan oli aika korkeella. Hississä ylös- ja alaspäin mennessä mulla meni korvatki lukkoon. Jos joku teistä sattuu olemaan täällä Mexico Cityssä päin vuoden sisällä, ilmotelkaa ni mä vien teidät kahville tonne!

Illalla meillä oli meidän welcome -bileet. Mulla oli ehkä vähän korkeammat odotukset, ja meidän alun perin pitiki mennä sellasee paikkaa, missä oltais oltu lähinnä ulkona, mutta sit kunnon sade päätti tulla tänne just siks illaks. Joten suunnitelmat muuttu (ja täällä suunnitelmat tuppaa muuttuu muutenki, yleensä viimetipassa. Siihen on vaan yritettävä tottua), ja me päätettiin mennä Zona Rosa -nimiselle kaupunginosalle, jossa olis ollu meille kiva baari mut yllätys yllätys se oli kiinni. Vettä sato ihan kaatamalla, ja muutamaa muuhun baarii yritettii päästä sisälle, mut ne oli kaikki niin täynnä et poket ei ottanu meitä enää sisää. Joten me sit otettii muutama taksi ja ajettii saksalaisten kämpälle ja vietettii sit loppuilta siellä. Käytiin ostamassa vähän kaljaa ja tequilaa (tietenki, me ollaan meksikossa!). Ilta venyi aika myöhäseks, mä olin viimisten joukossa kuka meni nukkumaa ja se tais olla sillon klo 5 aamulla... Sunnuntaina oli aika laiska päivä.

Mut tosiaa voisin vielä sanasen mainita noista meksikoilaisesta tavasta saapua paikalle. Eli yleensä jos me sovitaan että tavataan klo 15, kannattaa paikalle saapua klo 16 ja sillonki joudut todennäköisesti odottamaan ainaki puol tuntia. Mä oon jotenki tottunu olee aina ajoissa paikalla (joskus jopa etuajassa) ja musta se vaan on niiiin ärsyttävää, että joku on myöhässä. Tottakai me ollaan kaikki ihmisiä ja joskus sitä itsekukin myöhästyy mut et aina...huoh, tätä tapaa mä en aio kyllä meksikolaisilta omaksua. 

Huomenna mulla alkaa duunit. Pitäkää peukkuja! Mä tulen sitte kertomaan, miten mun työt lähti kulkemaa, espanja ei ainakaa vielä kulje kovin hyvin. Lisäilen vielä muutaman kuvan, mitä otin lauantaina keskustasta. 

Feeling better

Nonii.. Me ei siis tänään muutettu yhtään mihinkään. Vaikka me koko päivä elettiin siinä uskossa, että me muutetaan joten siis siivottiin ja pakattiin kaikki tavarat. Ja ootettiin että meitä tullaan hakemaan, Laura, Siijuven kordinaattori ilmoitti meille aiemmin että tulee klo 16. No se tuli 17.30, aika tyypillinen meksikolainen aika saapua paikalle. Mäki muuten alan tekee sitä et jos sovitaa että mä oon jossain paikalla klo 15, tuun paikalle 16.30, ni vältyn puolentoistatunnin venaamiselta.
Noh, me sit juteltiin näiden pomojen kanssa, ja sovittiin että 2 kk työskennellään siellä toisessa talossa, koska ne tarvii siellä enemmän apua ku täällä. Käydään siellä töissä, mutta asutaan edelleen samassa paikassa, koska siellä toisessa talossa ei ollu vapaita tyhjiä huoneita. Matkaa sinne on bussilla n. 5 minuuttia, joten ei oo kovin suuri rasite. Sen suuremmin en mun työnkuvasta ja siitä talosta tiedä, muuta kun että se on aika paljon pienempi ku tämä ja siellä tytöt on vähän vanhempia.
Mut voin mä kertoa, et kyl se vähän nakersi, kun oltiin pakattu ihan turhaa. Illalla menin vielä espanjan tunneilla, ja kun tulin kotiin joskus 22.30, oli kiva alottaa laukkujen uudelleen purkaminen...toivottavasti ei ihan hetkee tarvii taas muuttaa, koska muuten mä kohta sanon et seuraava osote mihin mä muutan on Suomi. Kyl se syö vähän ihmistä ku jatkuvasti pitää roudaa kamoi ees taas ja vaihdella majoitusta jatkuvasti. Tiedänpähän ainaki että reppureissu -elämä ei oo mua varten.
Mut noin niiku muuten mä alan ehkä pikkuhiljaa taas piristyy. Koti-ikävä helpottaa (hetkeksi) ja mä yritän taas keskittyä espanjan opiskeluu. Nii ja meillä on lauantaina welcome partyt, joten niitäki odotan innolla.
Eilen olin muuten ehkä yhes maailman mageimmassa baarissa. Se oli sellasen tornin ylimmässä kerroksessa, oisko se nyt sit ehkä 42. tai 43. kerros. Enkä siis ollu siellä juopottelemassa, mulla oli vielä tän baarireissun jälkee espanjan tunnit (oli ihan pakko selventää, varsinki iskä varmaan heti ajattelee et mä vaan dokailin siellä..hehheh). Mut se oli hieno mesta, jos joskus joku on tulossa Mexico Cityyn, suosittelen käymään. Siellä on myös ihan ruokapuoli, mistä varmaan saa hyvää ruokaa. Mä tosin en tällä kertaa testannu mut ehkä ens kerralla sitte. Laitan kuvia myöhemmin, tällä hetkellä nettiyhteys on niin heikko, että en jaksa vuotta venailla että ne kuvat tulee. Menen nukkumaan, buenas noches muruset!

Only hate the road when you're missing home

Tänää on ehkä henkisesti ollu rankin päivä tähän asti. Ei muuten, mutta ilta muutti kaiken...
Ekaks tänää päivällä me oltiin hoitelemassa meidän viisumi asioita, koska Suomessa me saatiin 6 kuukauden väliaikainen viisumi, mutta jos me esimerkiksi matkustetaan Meksikon ulkopuolelle, sama viisumi ei enää käy. Ja tosiaa mulla oli tarkoituksena olla 12 kuukautta, joten senki takia viisumi pitää vaihtaa vuoden viisumii.
Siinähän vierähtiki sit puolet päivästä, lähettiin aamulla jo ennen kaheksaa liikenteesee. Perussettiä, eli lappujen täyttämistä, valokuvien ottamista ja jonottamista ja vähän lisää jonottamista. No se muija kuka siin vastaanotossa oli, hyväksyi mun paperit ja ne lähti nyt sit eteepäin käsittelyy. Varmaan muutama päivä menee odotellessa ja sit täytyy mennä takasin sinne vähän lisää jonottamaan, luulisin. Illal meil piti olla vielä espanjan tunnit, mut ne peruttii koska meidän opettajalla oli jotain menoa. Ihan hyvä niin, me kaikki oltiin ihan väsyneitä ku koko päivä oltiin juostu paikasta toiseen.
Kun me tultiin Dianan kanssa kotiin, ne meidän pomot sano, että ne haluaa jutella meidän kanssa. Siinä vaiheessa mä olin jo sillee että tää ei voi nyt tarkottaa mitää hyvää ku se sano sen siihen äänensävyy.
Juteltii niiden kanssa, ja ne ilmotti että ne haluaa laittaa meidät johonki toiseen paikkaan töihin ja ilmoitti että me muutetaan perjantaina. Tuli vaan sellanen olo, että meitä ei tänne huolita ja siks ne haluaa päästä meistä eroon. No ei siinä, en mä tännekää enää töihin halua jäädä ku on sellanen fiilis että meistä halutaan vaan nopeesti eroo... Ja tietenki tuli tosi paha mieli, ja sit aloin kelailee kaikkii ihanii ihmisii Suomessa, mun kotia, vanhempia, sisaruksia ja kavereita. Voin kertoo että tällä hetkellä ei oo ihan voittajafiilis vaikka muuten päivä onki menny ihan suht hyvin ja saanu jotain aikaseksii. Mulla oli tarkotus tänä iltana vielä opiskella espanjaa, mut mä en nyt pysty keskittyy siihen..joten yritän nyt saada yön nukuttua ja kattelen sit huomenna uudestaa mikä fiilis.
Aloin jo miettii et pitäiskö lähtee kotii..mut ei kai mun nyt kahen viikon jälkee kannata luovuttaa, eikä varsinkaa heti sillon ku tulee ensimmäinen vastoinkäyminen. Tää on ensimmäinen, ja musta tuntuu että niitä tulee olemaan vielä paljon jatkossakii. Mulla on vaan tällä hetkellä niin hirveä koti-ikävä, tekisin mitä vaan jos pääsisin edes hetkeksi käymään kotona. <3

Un día en dos parques

Eilen meillä piti olla se jooga tunti, mutta tyylikkäästi myöhästyttiin, koska me muistettiin että meidän pitää olla Coyoacanissa 11.45, mut meidän oliski pitäny olla siel 10.45. Noh, ei se niin vakavaa ollu.. Me sit muuten kateltiin sitä puistoa Dianan kanssa ja mä tein tuttavuutta oravien kanssa. Ne oli tosi kesyjä, varmaa tottunu et ihmiset ruokkii niitä. Harmi ku mulla ei ollu antaa niille mitään, jos vielä joskus meen samaisee puistoo, ni sit varmasti otan pähkinöitä mukaan. Claudia (se meidän espanjan opettaja) kyl sano, et niille ei kannata antaa ruokaa, koska muuten niist ei pääse eroon. 

Kun se joogatunti loppu, ja muut (ajoissa paikalla olleet) tuli pois sieltä, me lähdettiiki jo syömää. Ja vihdoinki me mentii sellasee paikkaa, mistä sai tilattua salaatteja. Tääl on toisinaan aika vaikee löytää sellast paikkaa missä olis salaatteja, tosi paljon on jokapuolella kaikkee tortilla juttui yms. ja ku mä en niistä välitä. Muutenki pakko vähän kattoo mitä syö, ku mulla on ollu maha aika kipee tosta meksikolaisesta safkasta. Ruisleipä tekis aika hyvää, mut sitä täältä ei löydä... 

Syömisen jälkee meidän oli tarkotus mennä museoo, mut sinne oli varmaa 600 metrin jono, joten päätettiin skippaa museo ja mentii toiseen puistoon mikä sijaitsi vielä enemmän etelä-Mexico Cityssä. Mä nyt en vaa tän paikan nimee muista enää, yritin googlettaa mut en löytäny tätä puistoa. Oli tosi siisti paikka, siellä olis kans ollu museo mut meillä ei oikee ollu aikaa käydä siellä, koska ne sulki klo 17 ja me oltiin paikalla n. klo 16. 

Oon huomannu että päivisin täällä aina paistaa aurinko ja on tosi lämmintä, mut sitte joskus klo 18 jälkeen illalla alkaa aina satamaan. Niiku eilenki, ja se ei ollu mikää ihan pikkusade. Jyrisi, salamoi, vettä tuli kaatamalla ja täällä tuli myös rakeita. Tietenki siihe aikaa me oltiin just menossa kotiin, ei ollu takkia eikä sateenvarjoa...

Holaa!

Mun pää alkaa olla aika sekasin. Liikaa asiaa liian tiiviissä paketissa. Meinaan siis espanjaa...nyt ollaa neljänä päivänä opiskeltu ihan hirveesti espanjaa ja mun pitäis oppia tosi lyhyessä ajassa oikeesti jo vähän puhumaa sitä. Kiitos Noran (yksi meistä vapaaehtoisista), mulla alkaa pikkuhiljaa ehkä vähän jotain uppoomaa päähän. Nora siis on vähä niiku antanu mulle yksityisopetusta, sillä aikaa ku muut opiskelee opettajan johdolla, koska mä taidan olla muista vähän jälessä. Tai meinaan, että muilla oli ehkä vähän parempi pohja espanjassa ku mulla, koska mä lähdin täysin nollasta, osasin just sanoo Hola! ja tilata kaljan! :D
Ollaa me tietysti tehty paljon muutaki ku vaa istuttu opiskelemassa. Torstaina me oltiin yliopistolla, se meidän opettaja esitteli meille yliopiston aluetta, se itse opiskelee siellä ja siksi halus meidät viedä sinne. Se on uskomattoman iso paikka, ihan ku oma kaupunki. Jotenki siellä tuntu että se meininki on paljo vapautuneempaa ku Suomessa. Pahoittelut mutta mulla ei oo mitään kuvia liittää, en oo halunnu kantaa mun omaa puhelinta mukana koska pelkään et se pöllitää. Ostin maanantaina sellasen halvemman puhelimen, mihin hommasin meksikolaisen sim-kortin, mut siin on niin huono kamera etten kuvia oo sillä ottanu.
Perjantaina meidän tunnit pidettii Coyoacanissa, se on sellasta vähän parempaa aluetta täällä Mexico Cityssä. Pelattii sellast pantomiimi-leikkiä, että oltiin pareittain ja koiteltiin näytellä sitä mitä lapussa lukee. Ja tekstit oli tietysti espanjaksi. Mun joukkue tietysti hävis, hahhah! Mut ei mekään onneks ihan nollille jääty.
Me aika paljon käytetään täällä metroa. Muutenki julkinen liikenneverkosto on täällä tosi hyvä ja metroja ja metrobusseja menee jatkuvasti joten täällä ei aikatauluja tarvii kyttäillä. Muutenkaa täällä ei tarvii opetella mitään bussinumeroita, vaan kaikki metrobussit kulkee täällä samaa linjaa. Meillä on metrobussi pysäkki tosi lähellä, joten aika paljon tulee käytettyä metrobussia. Metrolle on ehkä kilometrin matka.
Mut voitte kuvitella kuinka täynnä metrot ja metrobussit on. Jos täällä asuu se about 22 miljoonaa ihmistä, ja suurinosa niistä käyttää julkisia...ei huhhuh, siis mä oon pari kertaa luullu et kuolen metroo ku oon siel niin puristuksissa ihmisten keskellä. Omalla pysäkillä saattaa olla välil tosi vaikee päästä pois metrosta koska jengi vaa tunkee sisää eikä anna tietä ulos tuleville. Ihan hullua. Esimerkiks tänää ku oltii menossa Dianan kanssa espanjan tunneille, jouduttii kolme metroo skippaa sen takii koska ne oli niin täynnä et sinne ei yksinkertaisesti mahtunu sisää! Ja sen takii me myöhästyttiiki, koska metro matka kesti sen reilu puol tuntii.
Tänää kävin ostamas uudet kengät, ja se oliki yllättävän vaikeita koska mä en millää meinannu löytää sopivan kokosii kenkii. Kaikis kaupois pienin koko oli joku 37.5. Mulle ihan liian isot..no, vihdoinki sit löysin yhet ihan kivat kengät ku olin alkanu menettää pikkuhiljaa menettää hermojani. Kävin Buena Vistassa, se on muutaman metrobussi pysäkin päässä, ja se ostoskeskus oli aivan hillitön. Pelkäsin et eksyn viel sinne ja kaikenlisäks olin viel yksin liikenteessä. Varmaan 3 kertaa Kampin tai Sellon kokonen. Mut se siitä, sain kengät mut joudun edellee tallustelee lipilapeissa koska se mun haava on tulehtunu, eikä mitenkää ihan vähä. Meen ens viikol käymää terkkaril jos se ei lähe paranee pelkäl desifiointiaineella.
Ens kerralla mä lupaan laittaa jotain kuvia, huomenna otan kameran mukaan koska me mennää Coyoacaniin puistojoogaamaa!

Oli mul sittenki yks kuva, tosin ei ihan tänää otettu. Siinä mun maailman ihanin Alma ketä ikävöin ihan hirveesti mut onneks äiti ja iskä pitää siit hyvää huolta ja rapsuttaa sitä mun puolesta. Tääl on tosi paljo katukoirii ja mua säälittää ne ihan hirveesti, tekis mieli antaa niille ruokaa ja viedä kotii mut iskä on kieltäny ettei saa ottaa enempää eläimii ku ne päätyy aina niiden hoidettaviks! :D mut siinä siis kuva kesä-Almasta uimassa, mökiltä Tetriniemeltä. Koti-ikävä alkaa vissii iskemää...

Mi casa

Vihdoinki päästii sinne minne pitääki, alko jo vähän tyhmpimää tavaroiden roudaus vaikka loppujen lopuks mä en ees joutunu paljoo niitä roudailee, joihinki muihin verrattuna...
Noh eli siis maanantaina tultii meidän lopullisee majoituspaikkaa. Mä työskentelen Ayuda y Solidaridad con las Ninas de la Calle -nimisessä projektissa (http://ayuda.org.mx , tossa projektin nettisivut) ja asun myös samassa rakennuksessa. Täällä on työntekijöille eriksee asunnot, mä asun yhden unkarilaisen, romanialaisen ja kenialaisen kanssa, ja kaikki siis tyttöjä. Yläkerrassa asuu paljon meksikolaisia tyttöjä, jotka työskentelee täällä myös..ja nehän puhuu vaa espanjaa, joten kommunikointi on välillä aika haastavaa :D
Meillä on täällä kaksi 2 hengen huonetta, mä nukun Dianan kanssa samassa huoneessa, yhteinen wc, olohuone ja keittiö. Tää on ihan hyvä paikka, mä oon tyytyväinen majoitukseen!  Ainaki se hyvä puoli tässä on, että voi laittaa itte omat ruokansa, joten mä en joudu väkisin syömää niitä kauheita lettuja mitä tarjotaa joka paikassa, thank good!
Täällä on myös uima-allas, jota saa käyttää. Ainoa vaan että ennen ku me sinne mennää, täytyy allekirjoittaa paperi missä lupaudut käyttämää uimapukua (ei siis bikinejä) ja uimahattua. Täällä se on kai vähän oudompaa hengailla bikineissä, joten mun täytyy käydä ostamas sellaset mummo-uikkarit hahahah! Sitte meillä on sisäkori- ja jalkapallokentät. Täällä on myös ohjattuja zumba ja tanssitunteja, ehkä mäki voisin alkaa opettelee salsaa tai jotain, mut se kieli ensiks ku enhän mä muuten ymmärrä mitä se opettaja puhuu! Uimaa mua ei tarvii opettaa, sen osaan jo!
Jaja.. no ehkä ahdistavin sääntö on se, että meillä on kotiintuloaika..eipä oo ollu kotiintuloaikoja enää hetkee ja nyt täytyy totutella siihen. Eli joka päivä viimeistään klo 23 täytyy olla kotona. Meidän pomoille on kyllä ok, että jos halutaan esim. mennä johonkin juhliin ja yöpyä kaverin luona, mutta klo 23:n jälkeen ei sisään enää pääse (turvallisuussyistä). Me ei myöskään saada juoda alkoholia täällä asunnossa, ja jos esim. jostain juhlista tullaan vielä yöksi kotiin, ei saa olla humalassa. Siinä kai ne päällimmäiset.
Mulla alko tänää ne espanjan tunnit. Ekaks meidän piti kirjottaa esittely itsestämme espanjaks (aika arvattavaa). No mä tietenki luovasti kirjotin siihen mun nimen, mistä oon kotosin ja minkä ikänen oon :D noh jokatapauksessa tunnit meni hyvin, oli ihan kivaa. Huomenna jatkuu, nyt torstaina, perjantaina ja lauantaina meillä on 6 tuntia päivässä espanjaa, nice! Nyt laitan muutaman kuvan meidän pikkukämpästä!

Keittiö

Olohuone

Meidän makuuhuone

Tossa on sijainti missä mä asustelen

Diana ja mä :)

Ja lopuks mul on teille jotain tosi ällöttävää näytettävää, ei kantsi kattoo jos on liian herkkä. Eli siis mun ihanat kengät mitä oon kyl ihan tarpeeksi pitäny jalassa, alko heti hiertämää ku päästii takas Meksiko Cityyn. Mun jalka on varmaa viikonlopun aikana kasvanu sit tai jotain. Noh jokatapauksessa tollasen jättikokosen rakkulan sain jalkaani ja puhkasin sen just äsken. Ja niin ällöttävää nestettä tuli sielt ihan hulluna ulos! Sori kaverit jos menetitte yöunet tai satuitte just ruokailemaa samaa aikaa, mut mun oli ihan pakko! 

On aika syvältä tallustella tuol pitkin katuja lipilapeissa. Voitte kuvitella kuinka kipee toi tällä hetkellä on ja tulee viel seuraavat pari päivää olemaa. Onneks täällä ei ikinä sada ainakaa tällee sadekautena, melkeinpä sama asia olis kävellä paljain jaloin hahhah! 

Bienvenidos a México!

Perjantaina me lähettiin aamusta Meksiko Citystä kohti Metepeciä, missä meillä oli se valmennus/tervetuloleiri..mikskä sitä nyt sit haluaa kutsua :) Matkustaminen kestä about 5 tuntii, vaikka matkaa sinne oli se about 160 km. Ensiks bussilla Pueblaan, Pueblasta Atlixcoon ja sieltä paikallisbussilla (aika erilaisii paikallisbussit ku suomessa...) hotellille.
Viikonlopun aikana sain paljo tietoa esimerkiksi meksikolaisesta kulttuurista ja tavoista yms hyödyllistä tietoa. Ja tietenki paljon informaatiota Mexico Citystä, missä mä tulen seuraavan vuoden asumaan ja mun työpaikasta ja majoituksesta.
Meitä vapaaehtoistyöntekijöitä on täällä aika paljon, ehkä n. 30 tyyppiä, mut meidät on tietysti ripoteltu vähä eripuolille Mexicoo. Täällä D.F:ssä (eli siis Mexico Cityssä) on ainakin siis minä, sitte mun kanssa samassa projektissa työskentelevä kenialainen tyttö, kaks saksalaista poikaa ja yks suomalainen tyttö. Siis nyt meistä uusista ketkä on tullu elokuussa, täällä on siis aiemminki jo tulleita vapaaehtoisia, mut niitä en oo ehtiny vielä tavata.
Mut tosiaan, kiva vaikka aika rankka viikonloppu takana. Mä oon ollu viel aika väsyny ja ku kaikki on uutta ja aikaero ja vieras kieli yms ni se pistää väsyttää aika hyvin, mut kyllä se tästä lähtee.
Meksikolainen ruoka ei oo mitää kauheen erikoista..tai ei ehkä ihan uppoo muhun. Mä luulin Suomessa ollessani tietäväni ja tykkääväni meksikolaisesta ruuasta (paitsi en ehkä kauheen tulisesta/mausteisesta) mut kaikki tortillat sun muut on uponnu ihan hyvin. Noh, täällä ei. Ne tortillaletut maistuu ihan erilaiselle ku Suomessa, ja meinaan saada niistä päänsäryn ku ees haistan sen hajun.. Ja kun täällä nää meksikolaiset tykkää sitä ruokaa tehdä ja tarjota, ja on rumaa jättää ruokaa lautaselle ni mä joudun sit väkisin syömää kaiken vaikka mä en voi sietää edes hajua! :D noh kunhan mä opin vähä enemmän puhumaan espanjaa ni osaan jopa kieltäytyä niistä letuista... Kaikki ruoka mitä tähän mennessä oon syöny, ei oo niin tulista, vaan niitä kastikkeita lisätään sitte itse oman maun mukaan, mikä on mun mielest aika jees juttu.
Mä laitan viel loppuu pari kuvii siit hotellista, missä mä vietin viime viikonlopun. Tai siis se oli sellanen iso hotellialue, missä oli hotelleja ja villoja, jos nyt tarkkoja ollaan. :)

Tässä siis se meidän hotlarakennus

Ja hotellin käytävä. Harmi ku unohin ottaa hotellihuoneesta kuvan. Mutta siis niinku näkyy, ei ollu ihan 5 tähden hotelli :)

Pari kuvaa allasalueelta