Viikonloppujuttuja

Eilen (eli siis lauantaina), oltiin Mexico Cityn keskustassa, siellä oli sellanen markkinoiden tyylinen tapahtuma, eli telttoja missä myytiin kaikennäkösii meksikolaisii perinneruokia ja käsitöitä yms. Kuvii mulla ei sieltä ole, mut voitte kuvitella meksikolaiset markkinat, pääkaupungin keskustassa. Ihmisii ihan älyttömästi joten mä en kovin hyvin viihtyny. Kai sitä pikkuhiljaa alkaa tottuu jatkuvaa väenpaljoutee, mut kyl se vie vielä hetken.
Tässä muuten pari maisemakuvaa siitä baarista, missä olin torstaina, ku sillon en jaksanu oottaa kuvien latautumista.

Niiku kuvista näätte, se tosiaan oli aika korkeella. Hississä ylös- ja alaspäin mennessä mulla meni korvatki lukkoon. Jos joku teistä sattuu olemaan täällä Mexico Cityssä päin vuoden sisällä, ilmotelkaa ni mä vien teidät kahville tonne!

Illalla meillä oli meidän welcome -bileet. Mulla oli ehkä vähän korkeammat odotukset, ja meidän alun perin pitiki mennä sellasee paikkaa, missä oltais oltu lähinnä ulkona, mutta sit kunnon sade päätti tulla tänne just siks illaks. Joten suunnitelmat muuttu (ja täällä suunnitelmat tuppaa muuttuu muutenki, yleensä viimetipassa. Siihen on vaan yritettävä tottua), ja me päätettiin mennä Zona Rosa -nimiselle kaupunginosalle, jossa olis ollu meille kiva baari mut yllätys yllätys se oli kiinni. Vettä sato ihan kaatamalla, ja muutamaa muuhun baarii yritettii päästä sisälle, mut ne oli kaikki niin täynnä et poket ei ottanu meitä enää sisää. Joten me sit otettii muutama taksi ja ajettii saksalaisten kämpälle ja vietettii sit loppuilta siellä. Käytiin ostamassa vähän kaljaa ja tequilaa (tietenki, me ollaan meksikossa!). Ilta venyi aika myöhäseks, mä olin viimisten joukossa kuka meni nukkumaa ja se tais olla sillon klo 5 aamulla... Sunnuntaina oli aika laiska päivä.

Mut tosiaa voisin vielä sanasen mainita noista meksikoilaisesta tavasta saapua paikalle. Eli yleensä jos me sovitaan että tavataan klo 15, kannattaa paikalle saapua klo 16 ja sillonki joudut todennäköisesti odottamaan ainaki puol tuntia. Mä oon jotenki tottunu olee aina ajoissa paikalla (joskus jopa etuajassa) ja musta se vaan on niiiin ärsyttävää, että joku on myöhässä. Tottakai me ollaan kaikki ihmisiä ja joskus sitä itsekukin myöhästyy mut et aina...huoh, tätä tapaa mä en aio kyllä meksikolaisilta omaksua. 

Huomenna mulla alkaa duunit. Pitäkää peukkuja! Mä tulen sitte kertomaan, miten mun työt lähti kulkemaa, espanja ei ainakaa vielä kulje kovin hyvin. Lisäilen vielä muutaman kuvan, mitä otin lauantaina keskustasta. 

Feeling better

Nonii.. Me ei siis tänään muutettu yhtään mihinkään. Vaikka me koko päivä elettiin siinä uskossa, että me muutetaan joten siis siivottiin ja pakattiin kaikki tavarat. Ja ootettiin että meitä tullaan hakemaan, Laura, Siijuven kordinaattori ilmoitti meille aiemmin että tulee klo 16. No se tuli 17.30, aika tyypillinen meksikolainen aika saapua paikalle. Mäki muuten alan tekee sitä et jos sovitaa että mä oon jossain paikalla klo 15, tuun paikalle 16.30, ni vältyn puolentoistatunnin venaamiselta.
Noh, me sit juteltiin näiden pomojen kanssa, ja sovittiin että 2 kk työskennellään siellä toisessa talossa, koska ne tarvii siellä enemmän apua ku täällä. Käydään siellä töissä, mutta asutaan edelleen samassa paikassa, koska siellä toisessa talossa ei ollu vapaita tyhjiä huoneita. Matkaa sinne on bussilla n. 5 minuuttia, joten ei oo kovin suuri rasite. Sen suuremmin en mun työnkuvasta ja siitä talosta tiedä, muuta kun että se on aika paljon pienempi ku tämä ja siellä tytöt on vähän vanhempia.
Mut voin mä kertoa, et kyl se vähän nakersi, kun oltiin pakattu ihan turhaa. Illalla menin vielä espanjan tunneilla, ja kun tulin kotiin joskus 22.30, oli kiva alottaa laukkujen uudelleen purkaminen...toivottavasti ei ihan hetkee tarvii taas muuttaa, koska muuten mä kohta sanon et seuraava osote mihin mä muutan on Suomi. Kyl se syö vähän ihmistä ku jatkuvasti pitää roudaa kamoi ees taas ja vaihdella majoitusta jatkuvasti. Tiedänpähän ainaki että reppureissu -elämä ei oo mua varten.
Mut noin niiku muuten mä alan ehkä pikkuhiljaa taas piristyy. Koti-ikävä helpottaa (hetkeksi) ja mä yritän taas keskittyä espanjan opiskeluu. Nii ja meillä on lauantaina welcome partyt, joten niitäki odotan innolla.
Eilen olin muuten ehkä yhes maailman mageimmassa baarissa. Se oli sellasen tornin ylimmässä kerroksessa, oisko se nyt sit ehkä 42. tai 43. kerros. Enkä siis ollu siellä juopottelemassa, mulla oli vielä tän baarireissun jälkee espanjan tunnit (oli ihan pakko selventää, varsinki iskä varmaan heti ajattelee et mä vaan dokailin siellä..hehheh). Mut se oli hieno mesta, jos joskus joku on tulossa Mexico Cityyn, suosittelen käymään. Siellä on myös ihan ruokapuoli, mistä varmaan saa hyvää ruokaa. Mä tosin en tällä kertaa testannu mut ehkä ens kerralla sitte. Laitan kuvia myöhemmin, tällä hetkellä nettiyhteys on niin heikko, että en jaksa vuotta venailla että ne kuvat tulee. Menen nukkumaan, buenas noches muruset!

Only hate the road when you're missing home

Tänää on ehkä henkisesti ollu rankin päivä tähän asti. Ei muuten, mutta ilta muutti kaiken...
Ekaks tänää päivällä me oltiin hoitelemassa meidän viisumi asioita, koska Suomessa me saatiin 6 kuukauden väliaikainen viisumi, mutta jos me esimerkiksi matkustetaan Meksikon ulkopuolelle, sama viisumi ei enää käy. Ja tosiaa mulla oli tarkoituksena olla 12 kuukautta, joten senki takia viisumi pitää vaihtaa vuoden viisumii.
Siinähän vierähtiki sit puolet päivästä, lähettiin aamulla jo ennen kaheksaa liikenteesee. Perussettiä, eli lappujen täyttämistä, valokuvien ottamista ja jonottamista ja vähän lisää jonottamista. No se muija kuka siin vastaanotossa oli, hyväksyi mun paperit ja ne lähti nyt sit eteepäin käsittelyy. Varmaan muutama päivä menee odotellessa ja sit täytyy mennä takasin sinne vähän lisää jonottamaan, luulisin. Illal meil piti olla vielä espanjan tunnit, mut ne peruttii koska meidän opettajalla oli jotain menoa. Ihan hyvä niin, me kaikki oltiin ihan väsyneitä ku koko päivä oltiin juostu paikasta toiseen.
Kun me tultiin Dianan kanssa kotiin, ne meidän pomot sano, että ne haluaa jutella meidän kanssa. Siinä vaiheessa mä olin jo sillee että tää ei voi nyt tarkottaa mitää hyvää ku se sano sen siihen äänensävyy.
Juteltii niiden kanssa, ja ne ilmotti että ne haluaa laittaa meidät johonki toiseen paikkaan töihin ja ilmoitti että me muutetaan perjantaina. Tuli vaan sellanen olo, että meitä ei tänne huolita ja siks ne haluaa päästä meistä eroon. No ei siinä, en mä tännekää enää töihin halua jäädä ku on sellanen fiilis että meistä halutaan vaan nopeesti eroo... Ja tietenki tuli tosi paha mieli, ja sit aloin kelailee kaikkii ihanii ihmisii Suomessa, mun kotia, vanhempia, sisaruksia ja kavereita. Voin kertoo että tällä hetkellä ei oo ihan voittajafiilis vaikka muuten päivä onki menny ihan suht hyvin ja saanu jotain aikaseksii. Mulla oli tarkotus tänä iltana vielä opiskella espanjaa, mut mä en nyt pysty keskittyy siihen..joten yritän nyt saada yön nukuttua ja kattelen sit huomenna uudestaa mikä fiilis.
Aloin jo miettii et pitäiskö lähtee kotii..mut ei kai mun nyt kahen viikon jälkee kannata luovuttaa, eikä varsinkaa heti sillon ku tulee ensimmäinen vastoinkäyminen. Tää on ensimmäinen, ja musta tuntuu että niitä tulee olemaan vielä paljon jatkossakii. Mulla on vaan tällä hetkellä niin hirveä koti-ikävä, tekisin mitä vaan jos pääsisin edes hetkeksi käymään kotona. <3

Un día en dos parques

Eilen meillä piti olla se jooga tunti, mutta tyylikkäästi myöhästyttiin, koska me muistettiin että meidän pitää olla Coyoacanissa 11.45, mut meidän oliski pitäny olla siel 10.45. Noh, ei se niin vakavaa ollu.. Me sit muuten kateltiin sitä puistoa Dianan kanssa ja mä tein tuttavuutta oravien kanssa. Ne oli tosi kesyjä, varmaa tottunu et ihmiset ruokkii niitä. Harmi ku mulla ei ollu antaa niille mitään, jos vielä joskus meen samaisee puistoo, ni sit varmasti otan pähkinöitä mukaan. Claudia (se meidän espanjan opettaja) kyl sano, et niille ei kannata antaa ruokaa, koska muuten niist ei pääse eroon. 

Kun se joogatunti loppu, ja muut (ajoissa paikalla olleet) tuli pois sieltä, me lähdettiiki jo syömää. Ja vihdoinki me mentii sellasee paikkaa, mistä sai tilattua salaatteja. Tääl on toisinaan aika vaikee löytää sellast paikkaa missä olis salaatteja, tosi paljon on jokapuolella kaikkee tortilla juttui yms. ja ku mä en niistä välitä. Muutenki pakko vähän kattoo mitä syö, ku mulla on ollu maha aika kipee tosta meksikolaisesta safkasta. Ruisleipä tekis aika hyvää, mut sitä täältä ei löydä... 

Syömisen jälkee meidän oli tarkotus mennä museoo, mut sinne oli varmaa 600 metrin jono, joten päätettiin skippaa museo ja mentii toiseen puistoon mikä sijaitsi vielä enemmän etelä-Mexico Cityssä. Mä nyt en vaa tän paikan nimee muista enää, yritin googlettaa mut en löytäny tätä puistoa. Oli tosi siisti paikka, siellä olis kans ollu museo mut meillä ei oikee ollu aikaa käydä siellä, koska ne sulki klo 17 ja me oltiin paikalla n. klo 16. 

Oon huomannu että päivisin täällä aina paistaa aurinko ja on tosi lämmintä, mut sitte joskus klo 18 jälkeen illalla alkaa aina satamaan. Niiku eilenki, ja se ei ollu mikää ihan pikkusade. Jyrisi, salamoi, vettä tuli kaatamalla ja täällä tuli myös rakeita. Tietenki siihe aikaa me oltiin just menossa kotiin, ei ollu takkia eikä sateenvarjoa...

Holaa!

Mun pää alkaa olla aika sekasin. Liikaa asiaa liian tiiviissä paketissa. Meinaan siis espanjaa...nyt ollaa neljänä päivänä opiskeltu ihan hirveesti espanjaa ja mun pitäis oppia tosi lyhyessä ajassa oikeesti jo vähän puhumaa sitä. Kiitos Noran (yksi meistä vapaaehtoisista), mulla alkaa pikkuhiljaa ehkä vähän jotain uppoomaa päähän. Nora siis on vähä niiku antanu mulle yksityisopetusta, sillä aikaa ku muut opiskelee opettajan johdolla, koska mä taidan olla muista vähän jälessä. Tai meinaan, että muilla oli ehkä vähän parempi pohja espanjassa ku mulla, koska mä lähdin täysin nollasta, osasin just sanoo Hola! ja tilata kaljan! :D
Ollaa me tietysti tehty paljon muutaki ku vaa istuttu opiskelemassa. Torstaina me oltiin yliopistolla, se meidän opettaja esitteli meille yliopiston aluetta, se itse opiskelee siellä ja siksi halus meidät viedä sinne. Se on uskomattoman iso paikka, ihan ku oma kaupunki. Jotenki siellä tuntu että se meininki on paljo vapautuneempaa ku Suomessa. Pahoittelut mutta mulla ei oo mitään kuvia liittää, en oo halunnu kantaa mun omaa puhelinta mukana koska pelkään et se pöllitää. Ostin maanantaina sellasen halvemman puhelimen, mihin hommasin meksikolaisen sim-kortin, mut siin on niin huono kamera etten kuvia oo sillä ottanu.
Perjantaina meidän tunnit pidettii Coyoacanissa, se on sellasta vähän parempaa aluetta täällä Mexico Cityssä. Pelattii sellast pantomiimi-leikkiä, että oltiin pareittain ja koiteltiin näytellä sitä mitä lapussa lukee. Ja tekstit oli tietysti espanjaksi. Mun joukkue tietysti hävis, hahhah! Mut ei mekään onneks ihan nollille jääty.
Me aika paljon käytetään täällä metroa. Muutenki julkinen liikenneverkosto on täällä tosi hyvä ja metroja ja metrobusseja menee jatkuvasti joten täällä ei aikatauluja tarvii kyttäillä. Muutenkaa täällä ei tarvii opetella mitään bussinumeroita, vaan kaikki metrobussit kulkee täällä samaa linjaa. Meillä on metrobussi pysäkki tosi lähellä, joten aika paljon tulee käytettyä metrobussia. Metrolle on ehkä kilometrin matka.
Mut voitte kuvitella kuinka täynnä metrot ja metrobussit on. Jos täällä asuu se about 22 miljoonaa ihmistä, ja suurinosa niistä käyttää julkisia...ei huhhuh, siis mä oon pari kertaa luullu et kuolen metroo ku oon siel niin puristuksissa ihmisten keskellä. Omalla pysäkillä saattaa olla välil tosi vaikee päästä pois metrosta koska jengi vaa tunkee sisää eikä anna tietä ulos tuleville. Ihan hullua. Esimerkiks tänää ku oltii menossa Dianan kanssa espanjan tunneille, jouduttii kolme metroo skippaa sen takii koska ne oli niin täynnä et sinne ei yksinkertaisesti mahtunu sisää! Ja sen takii me myöhästyttiiki, koska metro matka kesti sen reilu puol tuntii.
Tänää kävin ostamas uudet kengät, ja se oliki yllättävän vaikeita koska mä en millää meinannu löytää sopivan kokosii kenkii. Kaikis kaupois pienin koko oli joku 37.5. Mulle ihan liian isot..no, vihdoinki sit löysin yhet ihan kivat kengät ku olin alkanu menettää pikkuhiljaa menettää hermojani. Kävin Buena Vistassa, se on muutaman metrobussi pysäkin päässä, ja se ostoskeskus oli aivan hillitön. Pelkäsin et eksyn viel sinne ja kaikenlisäks olin viel yksin liikenteessä. Varmaan 3 kertaa Kampin tai Sellon kokonen. Mut se siitä, sain kengät mut joudun edellee tallustelee lipilapeissa koska se mun haava on tulehtunu, eikä mitenkää ihan vähä. Meen ens viikol käymää terkkaril jos se ei lähe paranee pelkäl desifiointiaineella.
Ens kerralla mä lupaan laittaa jotain kuvia, huomenna otan kameran mukaan koska me mennää Coyoacaniin puistojoogaamaa!

Oli mul sittenki yks kuva, tosin ei ihan tänää otettu. Siinä mun maailman ihanin Alma ketä ikävöin ihan hirveesti mut onneks äiti ja iskä pitää siit hyvää huolta ja rapsuttaa sitä mun puolesta. Tääl on tosi paljo katukoirii ja mua säälittää ne ihan hirveesti, tekis mieli antaa niille ruokaa ja viedä kotii mut iskä on kieltäny ettei saa ottaa enempää eläimii ku ne päätyy aina niiden hoidettaviks! :D mut siinä siis kuva kesä-Almasta uimassa, mökiltä Tetriniemeltä. Koti-ikävä alkaa vissii iskemää...

Mi casa

Vihdoinki päästii sinne minne pitääki, alko jo vähän tyhmpimää tavaroiden roudaus vaikka loppujen lopuks mä en ees joutunu paljoo niitä roudailee, joihinki muihin verrattuna...
Noh eli siis maanantaina tultii meidän lopullisee majoituspaikkaa. Mä työskentelen Ayuda y Solidaridad con las Ninas de la Calle -nimisessä projektissa (http://ayuda.org.mx , tossa projektin nettisivut) ja asun myös samassa rakennuksessa. Täällä on työntekijöille eriksee asunnot, mä asun yhden unkarilaisen, romanialaisen ja kenialaisen kanssa, ja kaikki siis tyttöjä. Yläkerrassa asuu paljon meksikolaisia tyttöjä, jotka työskentelee täällä myös..ja nehän puhuu vaa espanjaa, joten kommunikointi on välillä aika haastavaa :D
Meillä on täällä kaksi 2 hengen huonetta, mä nukun Dianan kanssa samassa huoneessa, yhteinen wc, olohuone ja keittiö. Tää on ihan hyvä paikka, mä oon tyytyväinen majoitukseen!  Ainaki se hyvä puoli tässä on, että voi laittaa itte omat ruokansa, joten mä en joudu väkisin syömää niitä kauheita lettuja mitä tarjotaa joka paikassa, thank good!
Täällä on myös uima-allas, jota saa käyttää. Ainoa vaan että ennen ku me sinne mennää, täytyy allekirjoittaa paperi missä lupaudut käyttämää uimapukua (ei siis bikinejä) ja uimahattua. Täällä se on kai vähän oudompaa hengailla bikineissä, joten mun täytyy käydä ostamas sellaset mummo-uikkarit hahahah! Sitte meillä on sisäkori- ja jalkapallokentät. Täällä on myös ohjattuja zumba ja tanssitunteja, ehkä mäki voisin alkaa opettelee salsaa tai jotain, mut se kieli ensiks ku enhän mä muuten ymmärrä mitä se opettaja puhuu! Uimaa mua ei tarvii opettaa, sen osaan jo!
Jaja.. no ehkä ahdistavin sääntö on se, että meillä on kotiintuloaika..eipä oo ollu kotiintuloaikoja enää hetkee ja nyt täytyy totutella siihen. Eli joka päivä viimeistään klo 23 täytyy olla kotona. Meidän pomoille on kyllä ok, että jos halutaan esim. mennä johonkin juhliin ja yöpyä kaverin luona, mutta klo 23:n jälkeen ei sisään enää pääse (turvallisuussyistä). Me ei myöskään saada juoda alkoholia täällä asunnossa, ja jos esim. jostain juhlista tullaan vielä yöksi kotiin, ei saa olla humalassa. Siinä kai ne päällimmäiset.
Mulla alko tänää ne espanjan tunnit. Ekaks meidän piti kirjottaa esittely itsestämme espanjaks (aika arvattavaa). No mä tietenki luovasti kirjotin siihen mun nimen, mistä oon kotosin ja minkä ikänen oon :D noh jokatapauksessa tunnit meni hyvin, oli ihan kivaa. Huomenna jatkuu, nyt torstaina, perjantaina ja lauantaina meillä on 6 tuntia päivässä espanjaa, nice! Nyt laitan muutaman kuvan meidän pikkukämpästä!

Keittiö

Olohuone

Meidän makuuhuone

Tossa on sijainti missä mä asustelen

Diana ja mä :)

Ja lopuks mul on teille jotain tosi ällöttävää näytettävää, ei kantsi kattoo jos on liian herkkä. Eli siis mun ihanat kengät mitä oon kyl ihan tarpeeksi pitäny jalassa, alko heti hiertämää ku päästii takas Meksiko Cityyn. Mun jalka on varmaa viikonlopun aikana kasvanu sit tai jotain. Noh jokatapauksessa tollasen jättikokosen rakkulan sain jalkaani ja puhkasin sen just äsken. Ja niin ällöttävää nestettä tuli sielt ihan hulluna ulos! Sori kaverit jos menetitte yöunet tai satuitte just ruokailemaa samaa aikaa, mut mun oli ihan pakko! 

On aika syvältä tallustella tuol pitkin katuja lipilapeissa. Voitte kuvitella kuinka kipee toi tällä hetkellä on ja tulee viel seuraavat pari päivää olemaa. Onneks täällä ei ikinä sada ainakaa tällee sadekautena, melkeinpä sama asia olis kävellä paljain jaloin hahhah! 

Bienvenidos a México!

Perjantaina me lähettiin aamusta Meksiko Citystä kohti Metepeciä, missä meillä oli se valmennus/tervetuloleiri..mikskä sitä nyt sit haluaa kutsua :) Matkustaminen kestä about 5 tuntii, vaikka matkaa sinne oli se about 160 km. Ensiks bussilla Pueblaan, Pueblasta Atlixcoon ja sieltä paikallisbussilla (aika erilaisii paikallisbussit ku suomessa...) hotellille.
Viikonlopun aikana sain paljo tietoa esimerkiksi meksikolaisesta kulttuurista ja tavoista yms hyödyllistä tietoa. Ja tietenki paljon informaatiota Mexico Citystä, missä mä tulen seuraavan vuoden asumaan ja mun työpaikasta ja majoituksesta.
Meitä vapaaehtoistyöntekijöitä on täällä aika paljon, ehkä n. 30 tyyppiä, mut meidät on tietysti ripoteltu vähä eripuolille Mexicoo. Täällä D.F:ssä (eli siis Mexico Cityssä) on ainakin siis minä, sitte mun kanssa samassa projektissa työskentelevä kenialainen tyttö, kaks saksalaista poikaa ja yks suomalainen tyttö. Siis nyt meistä uusista ketkä on tullu elokuussa, täällä on siis aiemminki jo tulleita vapaaehtoisia, mut niitä en oo ehtiny vielä tavata.
Mut tosiaan, kiva vaikka aika rankka viikonloppu takana. Mä oon ollu viel aika väsyny ja ku kaikki on uutta ja aikaero ja vieras kieli yms ni se pistää väsyttää aika hyvin, mut kyllä se tästä lähtee.
Meksikolainen ruoka ei oo mitää kauheen erikoista..tai ei ehkä ihan uppoo muhun. Mä luulin Suomessa ollessani tietäväni ja tykkääväni meksikolaisesta ruuasta (paitsi en ehkä kauheen tulisesta/mausteisesta) mut kaikki tortillat sun muut on uponnu ihan hyvin. Noh, täällä ei. Ne tortillaletut maistuu ihan erilaiselle ku Suomessa, ja meinaan saada niistä päänsäryn ku ees haistan sen hajun.. Ja kun täällä nää meksikolaiset tykkää sitä ruokaa tehdä ja tarjota, ja on rumaa jättää ruokaa lautaselle ni mä joudun sit väkisin syömää kaiken vaikka mä en voi sietää edes hajua! :D noh kunhan mä opin vähä enemmän puhumaan espanjaa ni osaan jopa kieltäytyä niistä letuista... Kaikki ruoka mitä tähän mennessä oon syöny, ei oo niin tulista, vaan niitä kastikkeita lisätään sitte itse oman maun mukaan, mikä on mun mielest aika jees juttu.
Mä laitan viel loppuu pari kuvii siit hotellista, missä mä vietin viime viikonlopun. Tai siis se oli sellanen iso hotellialue, missä oli hotelleja ja villoja, jos nyt tarkkoja ollaan. :)

Tässä siis se meidän hotlarakennus

Ja hotellin käytävä. Harmi ku unohin ottaa hotellihuoneesta kuvan. Mutta siis niinku näkyy, ei ollu ihan 5 tähden hotelli :)

Pari kuvaa allasalueelta 

Perillä!

Jes, tänää aamulla klo 04.25 kone laskeutui (puol tuntia etuajassakii vielä). Lentomatka oli pitkä ja uuvuttava, Madridista kesti n. 12 h Mexico Cityyn. Sain nukuttua pätkittäin, mut heräsin aina jossain vaiheessa ku oli niskat jumissa tai peppu puutunu.
Tullista päästii ihan kivasti läpi, ei jouduttu sen tarkempaa syynii. Ja matkatavarat oli tallella, sitä pelkäsin ehkä kaikista eniten et mun laukku katoaa.
Laura, joka toimii Mexico Cityssä Siijuven kordinaattorina, tuli veljensä kanssa hakemaan meitä. Mä ja Nora tultiin Lauran ja Hectorin luokse väliaikaismajoitukseen ja Ulrika jatko suoraan jo Pueblaan. Huomenna me sitte lähdetään Noran kanssa bussilla Pueblaan, jossa meillä on viikonlopun kestävä ''valmennusleiri'', jossa on myös muut Mexicoon tulleet vapaaehtoistyöntekijät.
On ollu kieltämättä väsyny olo matkustamisesta. Ja kello on paikallista aikaa 17:00, ku Suomessa kello on jo 01:00 yöllä, joten oikeesti mä olisin tähän aikaa jo nukkumassa... Pari päivää varmaan vie että tottuu tähän aikaeroon.
Ens viikolla mulla alkaa espanjan kielen tunnit. Käyn ensiksi vaan tunneilla ja aloitan mun työt vasta kun oon käyny riittävän määrän oppitunteja. Mä en malta oottaa, että pääsisin jo niille tunneille, oon ihan intoa täynnä että pääsen opettelee uutta kieltä!