Kiva viikonloppu takana päin. Perjantaina mä vaan olin ihan rauhassa kotona, koska lauantaina mä lähdin Noran ja sen host-brotherin Beton, Beton vaimon Christinan, Beton kaverin Benjaminin ja Beton tyttären kanssa pienelle retkelle. Ensiksi me siis mentiin Xochimilcoon (kuuluu edelleen Mexico Cityyn, vaikka matkaa sinne oliki ihan kiitettävästi, mut tää kaupunki onki ihan jäätävän kokonen) Benjaminin luokse. Sieltä me sitten jatkettiin matkaa kaupungin ulkopuolelle, ensiks me käytiin kyllä pitsalla. Oli aivan sairaan hyvää pitsaa, en oo ikinä varmasti Suomessa syöny niin hyvää pitsaa, namnam! Mun lemppari oli se missä oli tonnikalaa ja kurkkuu, kelatkaa, kurkkuu. Se maistu siin pitsas ihan älyttömän hyvälle.. et sit jatkos ku mä teen Suomessa pitsaa, mä laitan aina siihen kurkkua!
Pitsojen jälkee me lähdettiin matkaan. Ja kiitos ruuhkan, about 50 kilometrin ajomatkaan meni about 4 tuntia... Mexicon liikenne on parasta mitä tässä maailmassa tiedän, hohoh.. Paluumatkan kesti sentään ehkä n. 3 tuntia :D Eli me siis oltiin menossa sellaseen tapahtumaan, missä lähetettiin pieniä kuumailmapalloja taivaalle, ne oli kyl tosi upeennäkösiä. Mulla ei vaan niistä ole kuvia, koska oli niin pimeetä ja mun kamera ei ollu niin hyvä. Pelkkiä pimeitä kuvia kaikki mitä yritin ottaa. Plus se tapahtuma oli enemmän sitte siellä vuorella päin, joten sieltä näky myös koko Mexico City. Siinä mä vasta hiffasin sen kuinka iso paikka toi tosissaa on. Ja oli tosi upeennäkönen, ku oli ihan pimeetä ja koko kaupunki loisti siellä alhaalla :)
Takasinpäin tullessa lähdettiin ajamaan eri reittiä, koska se reitti, mitä pitkin me tultiin, oli aivan tukossa. Oltais varmaa vieläki kotimatkalla jos oltais siihen suuntaa lähetty. Mut sillä matkalla oli sit sattunu onnettomuus, joku about mun ikänen poika oli ajanu skootterilla kolarin. Mitään muuta autoa tms ei sillä tiellä näkyny, joten tein oman johtopäätöksen, että se auto oli vaan jatkanu matkaa ja jättäny sen pojan makaamaan maahan. Siinä oli 3 jotain muuta nuorta poikaa ohjaamassa liikennettä, ja me sit pysähdyttiin tsekkaamaan tilanne, koska Christina oli jonkulainen hoitaja tms. Ja se kerto että sitten, että se poika oli jo kuollu, ja ne vaan ootti siinä enää poliisia ja kai jotain noutamaan se poika pois siitä. Oli se vaan aika järkyttävää, että ihmiset vaan ajo ohi välittämättä ollenkaa, onko sillä pojalla kaikki ok ja voiko sitä jotenki auttaa. Valitettavasti mitään ei ollu enää tehtävissä.
Kyllä se pisti vähän miettimää, että eihän sitä koskaan voi tietää, mitä tapahtuu. Ollaan vaan nyt iloisia, että ollaan kaikki kunnossa, terveitä ja elossa.
Varsinkin, koska mulla on ilouutisia, sillä 19.9.2014, klo 15.36 (Suomen aikaan), musta tuli täti! Ihanan pikkutytön maailman onnellisin ja ylpein täti. Ja tietenki mä oon tosi ylpee mun isosiskosta ja toivon sille ja vauvalle kaikkea hyvää! Me nähdään sit ens kesänä ja mun pitää antaa vauvalle rakkautta 11 kuukauden edestä! Mä oon niin onnellinen <3
Tänään, me oltiin Xochimilcossa sijaitsevassa turistimestassa, mä en oikee tiiä mikä sen muukaan nimi on. Siellä siis vuokrataan vene ja ajellaan siellä pitkin jokea. Väkee siellä tietenki oli paljon, mutta se ei mua haitannu. Muutama kalja otettiin mukaan ja rentouduttiin, nautittiin ihanasta sunnuntaipäivästä. Veneajelusta mulla on kuvia (paljon), lisään tähän muutaman, koska mun netti on niin ärsyttävän hidas tällä hetkellä, etten jaksa ladata todellakaan kaikkia. Mutta että näette, missä mä oon ollu :)
Siellä ajeli myös tosi paljon veneitä, jossa esimerkiksi oli soittajia. Tässä just yks vene tuli meille soittamaan ja laulamaan meksikolaista musiikkia. Ei ihan uppoo muhun, mutta onhan sitä ihan kiva kuunnella jonkuu aikaa.
Tässä taas toi jäbä myi kaikennäköstä muistotavaraa Xochimilcosta, esimerkiksi noista veneistä oli tehty pienoismalleja. Mullaki on nyt yksi, missä lukee mun nimi. Beto halus ihan välttämättä ostaa mulle ja Noralle muistoksi :)
Tässä on ruokapaatti. Mä en kyllä noihin uskalla enää sortua, tai kadulla myytäviin ruokiin. Sen verran pelkään mahani puolesta, yks vastatauti riittää mulle...
Kaikilla veneillä oli aina joku nimi, yleensä ne oli naisten nimiä. Tämä on siis Viva Lupita, Lupita on täällä tosi yleinen naisen nimi. Meidän paatti oli nimeltään Carmelita.
Lisää soittajia. Mä en muista mitä nää musagenret oli nimeltään, mutta tää yhtye soitti musiikkia, joka on kotoisin enemmän pohjois-Meksikosta. Me nimenomaan etsittiin sellanen laiva, jossa ne soittaa pohjois-meksikolaista musiikkia, koska Christina on kotoisin pohjois-Meksikosta.
Nähtiin myös yksi vene, jossa ylhäällä oli Suomen lippu. Pakkohan siitä oli ottaa kuva :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti