Viikonloppu taas takana ja huomenna mua odottaa karu arki taas. Viikonloppu meni ihan kivasti, lauantaina mä olin Noran kanssa kaupungilla, käytiin kahvilla ja pääpostikonttorissa lähettämässä postikortteja. Mä laitoin postia menemään mummolle Imatralle, mummolle ja vaarille Lahteen, vanhemmille Kotkaan, ja tottakai mun pikkuystävälle Jennalle ja sattaria unohtamatta. Oisin tietty halunnu lähettää kortteja vaikka kelle, mut eihän mul ollu enempää osotteita. Toivotaan että nää kortit löytää perille ni voin sit ens kerralla lähettää niille, kelle jäi nyt lähettämättä.
Illalla olin mun meksikolaisen kaverin luona, niillä on bändi ja ne soitti siellä ja vähän juotiin olutta ja hengailtii. Oli ihan kivaa, baariin me ei menty mut se ei mua haitannu yhtää. Täälläku muutenki saa kaikki päivät olla ihmispaljouden keskellä, täyteen tungetuissa metroissa ja metrobusseissa, ni mua ei enää hirveesti sit viikonloppuna nappaa tunkee itteeni vielä täpötäyteen kapakkaan. Kerkeehän sitä baareissa juosta, onhan tässä vielä 10 kk aikaa.
Sunnuntaina mä olin Tepitossa. Tepito on alue Mexico Cityssä, ja mulle on kerrottu et se on tosi vaarallinen paikka ja et sinne ei kannata mennä (ainakaa meikäläisen, koska oon blondi ja ne ryöstäis mut heti). Mut mä en tietenkää ottanu edes laukkua mukaan, pikkusen rahaa taskuu jos haluun jotain ostaa, puhelimet ja kaikki jätin kotiin. Olin siellä sen mun meksikolaisen kaverin kanssa, ni ei mulla mitään ongelmia siellä ollu. Siellä oli tosi paljo kaikkii kojuja, missä myytii vähä kaikennäköstä tavaraa vaatteista ja asusteista elektroniikkaa. Suurin osa niistä on varastettuja ja siks niitä myydään niin halvalla. En mä mitään ostanu, vaikka sielt olis halvalla saanu vaikka mitä. Tulipahan nähtyy niin paljon puhuttu Tepito.
Se mun romanialainen kämppis kerto, että ku meet Tepitoon, ni pukeudu nuhjusesti. Ei kannata laittaa mitään kovin kalliinnäköisiä vaatteita tai hienoja kenkiä, koska ne saattaa jopa pöllii sun kengät. Onneks mun kengät säästy tällä reissulla, tosin ne ei nyt mitkää niin hienot oo et kukaa niitä pöllis :D ja ehkä se on vähä pelotteluu, ei siellä mitään vaarallista sunnuntai päivällä ole, mut en sit tiiä jos menis yöllä sinne kuljeskelee, et mitä sit tapahtuis. Enkä aio kokeilla, heheh :-)
Viikot alkaa rullaamaa tosi nopeesti, kokoajan saan huomata et oho, nyt onki jo perjantai ja taas viikonloppu. Se on ihan kiva, et aika kuluu nopeesti. Viimeaikoina oon ikävöiny kotia, Espoota ja kavereita tosi paljon ja välillä mulla on ollu tosi vaikeita hetkiä. Ehkä nyt on meneillää se vaikein aika, ku on jo selkee arki, eikä joka päivä tapahdu jotain uutta ni se saa sit miettii enemmän Suomea ja mitä sinne kuuluu. Yritän pitää itteni kiireisenä ja mielen positiivisena ni sillä pärjään jo pitkälle.
Perjantaina mä näin mun siskon tytön ensimmäistä kertaa skypen välityksellä. Se on niin kaunis ja mä niin kovasti olisin halunnu ottaa sen sylii ja päästä hoitamaan sitä pikkusta. Harmittaa ku en pääse ees ristiäisii mut mä sit otan kaiken tän menetetyn ajan sen kanssa takasin, ku palaan Suomeen. Vähä oon jo alkanu suunnittelee ens kesää, koska aion palata Suomeen ja mitä me pikku prinsessan kanssa puuhaillaan :)
Nii ja tosiaan, vatsatauti on jo selätetty, ei oo enää maha ollu muutamaan päivään yhtää kipee. Onneks, en tiiä mitää inhottavampaa. Täytyy vaan toivoa että se oli nyt siinä, eikä tuu mitää kierteitä että kerran kuukaudessa sairastan rajun vatsataudin. Silmätulehuksenki onnistuin viime viikolla saamaan itselleni, mut se onneks hoitu silmätipoilla ihan muutamassa päivässä. Mitäs muuta... Tällä hetkellä oon elämäni kunnossa, mitä nyt vähän väsy viikonlopun jäljiltä mut seki korjaantuu ku kohta meen peiton alle. Hyvää yötä, terveisiä kaikille. Mä jatkan taas kirjottamista, ku ilmaantuu jotain kerrottavaa. ;-)
sunnuntai 19. lokakuuta 2014
perjantai 10. lokakuuta 2014
Ensimmäinen sairaalakokemus Mexicossa
Huhhuh mikä päivä, mä olin ihan varma että tänään kuolema koittaa koska olo oli niin järkyttävän paha. Eilen mulla oli vähän kuumeinen olo, paleli ja väsytti mut ei mitää sen suurempaa.
Tänä aamuna ku heräsin, mulla oli ihan järkyttävä olo, ihan ku ois ollu todella paha krapula, suussa maistu paska, oksetti ja mahassa myllersi. Mut mä ajattelin et ehkä tää on jotain ohimenevää ja lähdin töihin. Jaksoin olla siellä about 3.5 tuntia, kunnes mun olo oli niin huono ja muutamaa kertaa olin käyny jo oksetamassa plus maha sekasin, että mun piti sanoo et mä lähen himaa.
Ja kun mä pääsin himaa, mä en muuta enää tehny ku oksentanu. Ainoo millon oli ehkä pikkusen parempi olla, oli ku mä makasin täysin paikallani, liikkumatta. Sit mulle sanottii et lähetään sairaalaan, koska mä en pystyny edes syömään mun lääkkeitä koska kaikki tuli ulos.
Sairaalassa mä sain lääkkeitä suonensisäisesti ja nestettä. Pari-kolme tuntia, ja mä olin jo paljo paremmassa kunnossa. Ne otti multa siellä verikokeita ja mahasta röntgenkuvat, mut ei ollu mitään muuta ku joku vatsatulehdus TAAS mutta tää oli paljo pahempi ku se edellinen kerta. Ja siellä sairaalassa ihmiset oli tosi ystävällisiä ja puhu jonkun verran myös englantii. Tietysti vaikeuksia meksikolaisille tuottaa aina mun nimen kirjottaminen oikein, ne aina kirjottaa sen väärin ja useimmiten mä oon Lisa Lentonen tai jotain vastaavaa...
Mä sain sit illalla lähteä kotiin, onneksi. Mä en ois tykänny yhtään jäädä sinne yöks ja muutenki aloin sit voimaan paremmin, kiitos lääkkeiden. Sairaala oli muutenki tosi siisti, henkilökunta vaikutti osaavalta ja mä oikeesti sain nopeeta palveluu siellä. Suomessa yleensä tollases tilantees joudut venaamaa ainaki tunnin pari, mut mä en ehtiny ees istuu ku mut otettii jo sisää. Että sen suhteen, ei ole valittamista. Toivotaa et huomenna on jo suht normaali olo, ettei mee viikonloppu ihan reisille :)
Tänä aamuna ku heräsin, mulla oli ihan järkyttävä olo, ihan ku ois ollu todella paha krapula, suussa maistu paska, oksetti ja mahassa myllersi. Mut mä ajattelin et ehkä tää on jotain ohimenevää ja lähdin töihin. Jaksoin olla siellä about 3.5 tuntia, kunnes mun olo oli niin huono ja muutamaa kertaa olin käyny jo oksetamassa plus maha sekasin, että mun piti sanoo et mä lähen himaa.
Ja kun mä pääsin himaa, mä en muuta enää tehny ku oksentanu. Ainoo millon oli ehkä pikkusen parempi olla, oli ku mä makasin täysin paikallani, liikkumatta. Sit mulle sanottii et lähetään sairaalaan, koska mä en pystyny edes syömään mun lääkkeitä koska kaikki tuli ulos.
Sairaalassa mä sain lääkkeitä suonensisäisesti ja nestettä. Pari-kolme tuntia, ja mä olin jo paljo paremmassa kunnossa. Ne otti multa siellä verikokeita ja mahasta röntgenkuvat, mut ei ollu mitään muuta ku joku vatsatulehdus TAAS mutta tää oli paljo pahempi ku se edellinen kerta. Ja siellä sairaalassa ihmiset oli tosi ystävällisiä ja puhu jonkun verran myös englantii. Tietysti vaikeuksia meksikolaisille tuottaa aina mun nimen kirjottaminen oikein, ne aina kirjottaa sen väärin ja useimmiten mä oon Lisa Lentonen tai jotain vastaavaa...
Mä sain sit illalla lähteä kotiin, onneksi. Mä en ois tykänny yhtään jäädä sinne yöks ja muutenki aloin sit voimaan paremmin, kiitos lääkkeiden. Sairaala oli muutenki tosi siisti, henkilökunta vaikutti osaavalta ja mä oikeesti sain nopeeta palveluu siellä. Suomessa yleensä tollases tilantees joudut venaamaa ainaki tunnin pari, mut mä en ehtiny ees istuu ku mut otettii jo sisää. Että sen suhteen, ei ole valittamista. Toivotaa et huomenna on jo suht normaali olo, ettei mee viikonloppu ihan reisille :)
sunnuntai 5. lokakuuta 2014
Viikko vierähti, taas
Ei oo vieläkää kuulunu viisumista mitään uutta. Tosiaa viime kerralla ne otti sormenjäljet ni mä nyt oletan että mä tosiaa saan sen viisumin mut kyl sitä silti joutuu vähä pelossa edellee elelee.
Ois taas viikonloppu ohi ja huomenna karu paluu arkee ja töihin. Mulla oli kiva viikonloppu. Perjantaina mä, Anca ja saksalaistytöt lähdettii täällä asuvien tyttöjen kanssa yökerhoon, tytöt meni tanssimaan ja me otettii muutamat oluet. Mulla oli ihan kivaa, mut jotenki tää meksikolainen baarikulttuuri ei muhun nappaa niin paljo. Ehkä se johtuu siitä, että mä en niin paljoo tykkää niitten musiikista. Tai ku ei tuu niit hyvii suomalaisii bilebiisei mitkä nostattaa mun fiiliksen aina kattoo. Ja sit mä aina oon täällä jotenki ihan supervarovainen, vaikka ei täällä kelleen mitään oo sattunu ni en sit pysty ehkä rentoutuu niin paljo. Ja toki mun parhaat bileystävät on Suomessa, ilman niitä on välillä tylsä olla baarissa. Kyllä te tiedätte, ne henkilöt, ketä tässä tarkotan ;)
Ja koska me siis otettiin talon tyttöjä mukaan, saatii tottakai lupa olla myöhempää ulkona (aiemmin kerroin että meillä on jokapäivä, myös viikonloppuina, kotiintuloaika klo 23.), ja tultiiki sit kotii klo 04.30. Ainii, mä harjottelin myös tanssimaa salsaa baarissa. Ei se oo niin vaikeeta ku milt se näyttää, mut kyl täs on viel harjottelemista. Yks meksikolainen tyttö, joka asuu samassa paikassa ku mä, lupas opettaa mua tanssii salsaa, se on siinä tosi hyvä. Ja vuoden päästä mäki oon sit tosi hyvä siinä :-D
Lauantaina mä heräsin jo klo 9 siihen ku pienimmät tytöt piti niin kovaa mekkalaa että en pystyny kunnol nukkuu, olin niin väsyny, mun päätä särki, ja sit ne vaa kilju ja itki seinän takana. Oli aika lähellä, ettei multa tippunu hiukset päästä. Päivän mä sit lepäilen, katoin leffoja, söin ja nukuin. Iltapäivällä me mentii Dianan kanssa syömää. Diana löys muutama viikko sit sellasen ihan älyttömän hyvä salaattiravintolan, jossa hinta-laatusuhde tosiaan on kohallaa. Sellanen ihan älytön salaatti, josta jaksoin syödä ehkä puolet, makso about 70 pesoo eli euroissa n. 4,10 euroa. Ei paha :-D
Mulla oli sit lauantai-iltana tarkotus lähtee viel baarii ja jäädä yöks yhen mun meksikolaisen kaverin luokse. Ja mä meninki sinne, ne oli harjottelemassa siellä sen mun kaverin bändin kanssa. Otin muutaman lasillisen kaljaa mut edellisen yön vähäiset ja katkonaiset unet koitu mun kohtaloks ja sanoin että mä jään sinne nukkumaa jos muut lähtee baariin, musta ei oo nyt seuraa. Mut ei siinä sit se mun kaveri jäi mun kanssa hengailee, seki oli aika väsyny ku oli pitkät treenit jo takana, joten oli sit kiva käydä vaan suht ajoissa nukkumaan ja tänään me herättii paljo virkeempinä.
Pikkuhiljaa mä alan tosiaa saamaa täällä uusia kavereita ja tuntuu että päivät alkaa olee paljon kiireisimpiä. Alkuu tuli oltua aika paljon myös kotona, ku ei tuntenu niin paljoo ihmisiä tai paikkoja, mut nykyää mä oon kotona aika vähän. Se on ihan kiva, että pysyy kiireisenä. Aika menee nopeesti eikä muista koti-ikävää hahah. Nyt mulla ei oo enää aikaa ees niin paljo olla himassa pänttäämässä espanjaa, enkä mä enää otakkaa siit niin suuria paineita. Mä oon huomannu että ymmärrän sitä jo sen verran, että nyt sitä alkaa vaan päivä päivältä ymmärtää enemmän. Ja ehkä se siitä lähtee sujumaan, ku ei ota liikaa paineita. Tottakai mä siis yritän sitä itsenäisesti myös kotona opiskella, mut tos ku on koko päivä tullu oltuu eka duunissa ni ei sitä aina jaksa.
Nyt on mun aika kuitenki painua nukkumaan, koska huomenna kello soi taas klo 7.00. Elämä on ihanaa! :-D
Ois taas viikonloppu ohi ja huomenna karu paluu arkee ja töihin. Mulla oli kiva viikonloppu. Perjantaina mä, Anca ja saksalaistytöt lähdettii täällä asuvien tyttöjen kanssa yökerhoon, tytöt meni tanssimaan ja me otettii muutamat oluet. Mulla oli ihan kivaa, mut jotenki tää meksikolainen baarikulttuuri ei muhun nappaa niin paljo. Ehkä se johtuu siitä, että mä en niin paljoo tykkää niitten musiikista. Tai ku ei tuu niit hyvii suomalaisii bilebiisei mitkä nostattaa mun fiiliksen aina kattoo. Ja sit mä aina oon täällä jotenki ihan supervarovainen, vaikka ei täällä kelleen mitään oo sattunu ni en sit pysty ehkä rentoutuu niin paljo. Ja toki mun parhaat bileystävät on Suomessa, ilman niitä on välillä tylsä olla baarissa. Kyllä te tiedätte, ne henkilöt, ketä tässä tarkotan ;)
Ja koska me siis otettiin talon tyttöjä mukaan, saatii tottakai lupa olla myöhempää ulkona (aiemmin kerroin että meillä on jokapäivä, myös viikonloppuina, kotiintuloaika klo 23.), ja tultiiki sit kotii klo 04.30. Ainii, mä harjottelin myös tanssimaa salsaa baarissa. Ei se oo niin vaikeeta ku milt se näyttää, mut kyl täs on viel harjottelemista. Yks meksikolainen tyttö, joka asuu samassa paikassa ku mä, lupas opettaa mua tanssii salsaa, se on siinä tosi hyvä. Ja vuoden päästä mäki oon sit tosi hyvä siinä :-D
Lauantaina mä heräsin jo klo 9 siihen ku pienimmät tytöt piti niin kovaa mekkalaa että en pystyny kunnol nukkuu, olin niin väsyny, mun päätä särki, ja sit ne vaa kilju ja itki seinän takana. Oli aika lähellä, ettei multa tippunu hiukset päästä. Päivän mä sit lepäilen, katoin leffoja, söin ja nukuin. Iltapäivällä me mentii Dianan kanssa syömää. Diana löys muutama viikko sit sellasen ihan älyttömän hyvä salaattiravintolan, jossa hinta-laatusuhde tosiaan on kohallaa. Sellanen ihan älytön salaatti, josta jaksoin syödä ehkä puolet, makso about 70 pesoo eli euroissa n. 4,10 euroa. Ei paha :-D
Mulla oli sit lauantai-iltana tarkotus lähtee viel baarii ja jäädä yöks yhen mun meksikolaisen kaverin luokse. Ja mä meninki sinne, ne oli harjottelemassa siellä sen mun kaverin bändin kanssa. Otin muutaman lasillisen kaljaa mut edellisen yön vähäiset ja katkonaiset unet koitu mun kohtaloks ja sanoin että mä jään sinne nukkumaa jos muut lähtee baariin, musta ei oo nyt seuraa. Mut ei siinä sit se mun kaveri jäi mun kanssa hengailee, seki oli aika väsyny ku oli pitkät treenit jo takana, joten oli sit kiva käydä vaan suht ajoissa nukkumaan ja tänään me herättii paljo virkeempinä.
Pikkuhiljaa mä alan tosiaa saamaa täällä uusia kavereita ja tuntuu että päivät alkaa olee paljon kiireisimpiä. Alkuu tuli oltua aika paljon myös kotona, ku ei tuntenu niin paljoo ihmisiä tai paikkoja, mut nykyää mä oon kotona aika vähän. Se on ihan kiva, että pysyy kiireisenä. Aika menee nopeesti eikä muista koti-ikävää hahah. Nyt mulla ei oo enää aikaa ees niin paljo olla himassa pänttäämässä espanjaa, enkä mä enää otakkaa siit niin suuria paineita. Mä oon huomannu että ymmärrän sitä jo sen verran, että nyt sitä alkaa vaan päivä päivältä ymmärtää enemmän. Ja ehkä se siitä lähtee sujumaan, ku ei ota liikaa paineita. Tottakai mä siis yritän sitä itsenäisesti myös kotona opiskella, mut tos ku on koko päivä tullu oltuu eka duunissa ni ei sitä aina jaksa.
Nyt on mun aika kuitenki painua nukkumaan, koska huomenna kello soi taas klo 7.00. Elämä on ihanaa! :-D
keskiviikko 1. lokakuuta 2014
Hello!
Long time no see! No ei kai viime kerrasta niin pitkä aika ole. Mä olin viime viikon aika kiireinen. Tai jotenki tuntuu et kokoajan on kauheesti tekemistä ja vuorokaudessa ei riitä tunnit ku mä tykkään myös nukkua pitkät yöunet.
Töissä on ollu nyt viime päivinä aika rankkaa, tytöt on ollu tosi raskaita ja huonotuulisia...toisaalta mä en oikee niiden tappeluihin osaa puuttua ku en osaa niin hyvin puhua espanjaa, mut sit sillon tulee sellanen tosi turha fiilis kun ei osaa tehdä mitään muuta ku hakee jonkuu työntekijän paikalle. Tänääki olin viemässä neljää tyttöä kouluun, ku yks päätti karata. En aluks oikee tienny mitä mä teen, että lähenkö sen yhen perää ku mul oli ne kolme muuta siinä mun kanssa. Mä sit käskin niiden hakea työntekijän ku oltiin vielä aika lähellä kotia, ja mä lähdin sit seuraamaan sitä karkulaista.. Onneksi ne työntekijät tuli sieltä tosi nopeasti ja meni hakemaa sitä karkulaista, kun se ei onneksi kauas ehtiny ja mä vein sit ne kolme muuta kouluun. Pfff sanonpahan vaan että kyl se vähän nakersi, ja varsinki ku toi Meksikon liikenne on mitä on. Saa kiittää onneaan että selvis ehjin nahoin eikä jääny auton alle, täällä ku autot ei hirveesti jalankulkijoita kunnioita.
Mut siis tosiaan, nää tytöt, joiden kanssa vietän suurimman osan ajastani täällä, ei tosiaan oo ihan helpoimmasta päästä. Niillä on erityistarpeita. Yhtenä päivänä ne on tosi ihania, ottaa apua vastaan ja uskoo mitä niille sanoo, mutta sit taas toisena päivänä kaikki on päin h*lvettiä, mikään ei kelpaa ja ne vaan riehuu. Ja kun mulla ei oo minkäänlaista koulutusta tähän hommaan ni toisinaan oon aika turhautunu ja toimeton, mutta ne työntekijät sanoki meille että jos tulee jotain pahempia tilanteita, ni meidän tehtävä on ainoastaan hakee ne paikalle. Mikä on musta kyl ihan hyvä diili :D
Me nähtiin tänää Noran kanssa, lähdin töistä vähä aikasemmin että ehdittiin hengailla kauemmin ja Nora piti mulle espanjan tunnin. Onneks sain kerättyä vähä energiaa ni ei menny ihan hukkaa sekää. Me yritetään aina kerran viikossa Noran kanssa tavata ja se opettaa mulle espanjaa. Ihan parasta!
Kuulin että Suomessa on ollu jo pakkasöitä, hyii. Iskä kerto. Suomen kurjia kelejä ja kylmyyttä ei oo ikävä. Täällä on ollu aika kivan lämmintä ja sadekausi alkaa olee pikkuhiljaa taputeltu. Tänään oli 30 astetta lämmintä. Kelpaa dallailla pitkin Mexico Cityn katuja ;) Ainoo vaan, että yleensä metroissa ja metrobusseissa ilmastoinnit on rikki, joten voin kertoa että siel on kuuma, ahdasta, tuntuu et ilma loppuu ja hiki haisee... Mä tajusin että mä oon ollu täällä jo kohta 2 kk. Aika menee niin nopeesti..Kohta mä huomaanki että oon täällä jo viimistä iltaa ja palaan takasin kotiin. Mulla on edelleen aika suuri luotto Jennaan, joka lupas järkkää mulle ihan hullut homecoming -bileet. Hahaha haaveilen niistä jo nyt, ja mun pupupuvusta ;)
Töissä on ollu nyt viime päivinä aika rankkaa, tytöt on ollu tosi raskaita ja huonotuulisia...toisaalta mä en oikee niiden tappeluihin osaa puuttua ku en osaa niin hyvin puhua espanjaa, mut sit sillon tulee sellanen tosi turha fiilis kun ei osaa tehdä mitään muuta ku hakee jonkuu työntekijän paikalle. Tänääki olin viemässä neljää tyttöä kouluun, ku yks päätti karata. En aluks oikee tienny mitä mä teen, että lähenkö sen yhen perää ku mul oli ne kolme muuta siinä mun kanssa. Mä sit käskin niiden hakea työntekijän ku oltiin vielä aika lähellä kotia, ja mä lähdin sit seuraamaan sitä karkulaista.. Onneksi ne työntekijät tuli sieltä tosi nopeasti ja meni hakemaa sitä karkulaista, kun se ei onneksi kauas ehtiny ja mä vein sit ne kolme muuta kouluun. Pfff sanonpahan vaan että kyl se vähän nakersi, ja varsinki ku toi Meksikon liikenne on mitä on. Saa kiittää onneaan että selvis ehjin nahoin eikä jääny auton alle, täällä ku autot ei hirveesti jalankulkijoita kunnioita.
Mut siis tosiaan, nää tytöt, joiden kanssa vietän suurimman osan ajastani täällä, ei tosiaan oo ihan helpoimmasta päästä. Niillä on erityistarpeita. Yhtenä päivänä ne on tosi ihania, ottaa apua vastaan ja uskoo mitä niille sanoo, mutta sit taas toisena päivänä kaikki on päin h*lvettiä, mikään ei kelpaa ja ne vaan riehuu. Ja kun mulla ei oo minkäänlaista koulutusta tähän hommaan ni toisinaan oon aika turhautunu ja toimeton, mutta ne työntekijät sanoki meille että jos tulee jotain pahempia tilanteita, ni meidän tehtävä on ainoastaan hakee ne paikalle. Mikä on musta kyl ihan hyvä diili :D
Me nähtiin tänää Noran kanssa, lähdin töistä vähä aikasemmin että ehdittiin hengailla kauemmin ja Nora piti mulle espanjan tunnin. Onneks sain kerättyä vähä energiaa ni ei menny ihan hukkaa sekää. Me yritetään aina kerran viikossa Noran kanssa tavata ja se opettaa mulle espanjaa. Ihan parasta!
Kuulin että Suomessa on ollu jo pakkasöitä, hyii. Iskä kerto. Suomen kurjia kelejä ja kylmyyttä ei oo ikävä. Täällä on ollu aika kivan lämmintä ja sadekausi alkaa olee pikkuhiljaa taputeltu. Tänään oli 30 astetta lämmintä. Kelpaa dallailla pitkin Mexico Cityn katuja ;) Ainoo vaan, että yleensä metroissa ja metrobusseissa ilmastoinnit on rikki, joten voin kertoa että siel on kuuma, ahdasta, tuntuu et ilma loppuu ja hiki haisee... Mä tajusin että mä oon ollu täällä jo kohta 2 kk. Aika menee niin nopeesti..Kohta mä huomaanki että oon täällä jo viimistä iltaa ja palaan takasin kotiin. Mulla on edelleen aika suuri luotto Jennaan, joka lupas järkkää mulle ihan hullut homecoming -bileet. Hahaha haaveilen niistä jo nyt, ja mun pupupuvusta ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)