mi vida preciosa

Mä kävin tänään maahanmuuttovirastossa. Se oliki jo kolmas kerta, mut nyt must tuntuu et mun tarvii käydä siellä enää vaa kerran. Tänään ne nimittäin otti multa sormenjäljet ja valokuvat, joten oon aika varma et nyt on kaikki ok. Vihdoinki, mä en jaksa enää noita viisumiasioita vääntää, on se vaan sen verran haasteellista näköjään täälläpäin maailmaa...
Tänää mulla tuli ekaa kertaa sellanen fiilis, että mä oikeestaa viihdyn täällä aika hyvin. Alan asettumaan, tuntemaan paikkoja, maan tapoja, kieltä ja duunit luistaa jo oikeestaan aika hyvin. Ja sit ku mä huomaan että ne tytöt alkaa luottamaan muhun enemmän, ne tulee halaamaan mua, juttelee enemmän, pyytää apua kun sitä tarvitsee. Tänää mul tuli tosi hyvä mieli, kun mä olin hakemassa yhtä tyttöä koulusta, niin sit se otti mua kädestä kiinni ja alko innoissaa kertoo miten sen koulupäivä oli sujunu. Se oli niin innoissaan siitä koulunkäynnistä (se alotti siis koulun vasta muutama pvä sitten) ja se jotenki sit lämmitti mun sydäntä ku se oli niin onnellinen. Ei Suomessa hirveesti olla iloisia ja onnellisia siitä että saa mennä kouluun, siellä joudutaan sinne, hahhah.
Mitäs muuta... Tääl ei oo nyt oikee mitää ihmeellistä, sen suurempaa tapahtunu. Töissä oon ahkerasti käyny ja viikonloput huilailen. Tietysti kova koti-ikävä on edelleen, mut mä uskon että se alkaa siitä helpottamaa. Ja jotenki tuntuu et aika menee niin nopeesti, että kohta mä huomaanki olevani jo takas kylmässä Suomessa. Täällä vielä päivät on ollu tosi lämpimiä, oikeestaa tosi kuumiaki, tänääki oli about 25 astetta lämmintä. Mä tykkään, mut paikalliset on kyl kertonu, että sit joskus joulu-tammikuussa täälläki saattaa mennä nollille. Ku mä ihmettelin et miks vaatekaupoissa myydään toppatakkeja, hullua.
Yks juttu, mihin täällä on mun mielestä vähän vaikea tottua, on tää laskun maksamisjuttu. Ku täällä jos sä oot (siis nainen) miehen kanssa treffeillä, ni mies maksaa aina laskun. Ja jos sä tarjoudut maksamaan laskun, tai puolet siitä, joku saattaa ottaa sen jopa loukkauksena. Mulla vaan tulee aina kauheen pummi olo :D en sit tiedä, miten homopariskunnat tekee, älkää kysykö koska en oo perehtyny asiaa. Täytyy kysellä joltakin, joka tietää.
Mul olis Annille ja Jennalle, mun pikku siideripissiksille pari biisiä joita voitte kuunnella. Mul on kauhee ikävä teitä! I LOVE YOU! <3

Lot of happenings

Viisumi-ilmoitus! Mulle tuli maili, että nyt mun pitäis olla ihan ok. Tiistaina meen käymää siellä virastossa (toivottavasti viimeisen kerran) viemässä mun valokuvat. Sen jälkee mun pitäis saada meksikolaiset henkkarit, uuu!
Kiva viikonloppu takana päin. Perjantaina mä vaan olin ihan rauhassa kotona, koska lauantaina mä lähdin Noran ja sen host-brotherin Beton, Beton vaimon Christinan, Beton kaverin Benjaminin ja Beton tyttären kanssa pienelle retkelle. Ensiksi me siis mentiin Xochimilcoon (kuuluu edelleen Mexico Cityyn, vaikka matkaa sinne oliki ihan kiitettävästi, mut tää kaupunki onki ihan jäätävän kokonen) Benjaminin luokse. Sieltä me sitten jatkettiin matkaa kaupungin ulkopuolelle, ensiks me käytiin kyllä pitsalla. Oli aivan sairaan hyvää pitsaa, en oo ikinä varmasti Suomessa syöny niin hyvää pitsaa, namnam! Mun lemppari oli se missä oli tonnikalaa ja kurkkuu, kelatkaa, kurkkuu. Se maistu siin pitsas ihan älyttömän hyvälle.. et sit jatkos ku mä teen Suomessa pitsaa, mä laitan aina siihen kurkkua!
Pitsojen jälkee me lähdettiin matkaan. Ja kiitos ruuhkan, about 50 kilometrin ajomatkaan meni about 4 tuntia... Mexicon liikenne on parasta mitä tässä maailmassa tiedän, hohoh.. Paluumatkan kesti sentään ehkä n. 3 tuntia :D Eli me siis oltiin menossa sellaseen tapahtumaan, missä lähetettiin pieniä kuumailmapalloja taivaalle, ne oli kyl tosi upeennäkösiä. Mulla ei vaan niistä ole kuvia, koska oli niin pimeetä ja mun kamera ei ollu niin hyvä. Pelkkiä pimeitä kuvia kaikki mitä yritin ottaa. Plus se tapahtuma oli enemmän sitte siellä vuorella päin, joten sieltä näky myös koko Mexico City. Siinä mä vasta hiffasin sen kuinka iso paikka toi tosissaa on. Ja oli tosi upeennäkönen, ku oli ihan pimeetä ja koko kaupunki loisti siellä alhaalla :)
Takasinpäin tullessa lähdettiin ajamaan eri reittiä, koska se reitti, mitä pitkin me tultiin, oli aivan tukossa. Oltais varmaa vieläki kotimatkalla jos oltais siihen suuntaa lähetty. Mut sillä matkalla oli sit sattunu onnettomuus, joku about mun ikänen poika oli ajanu skootterilla kolarin. Mitään muuta autoa tms ei sillä tiellä näkyny, joten tein oman johtopäätöksen, että se auto oli vaan jatkanu matkaa ja jättäny sen pojan makaamaan maahan. Siinä oli 3 jotain muuta nuorta poikaa ohjaamassa liikennettä, ja me sit pysähdyttiin tsekkaamaan tilanne, koska Christina oli jonkulainen hoitaja tms. Ja se kerto että sitten, että se poika oli jo kuollu, ja ne vaan ootti siinä enää poliisia ja kai jotain noutamaan se poika pois siitä. Oli se vaan aika järkyttävää, että ihmiset vaan ajo ohi välittämättä ollenkaa, onko sillä pojalla kaikki ok ja voiko sitä jotenki auttaa. Valitettavasti mitään ei ollu enää tehtävissä.
Kyllä se pisti vähän miettimää, että eihän sitä koskaan voi tietää, mitä tapahtuu. Ollaan vaan nyt iloisia, että ollaan kaikki kunnossa, terveitä ja elossa.
Varsinkin, koska mulla on ilouutisia, sillä 19.9.2014, klo 15.36 (Suomen aikaan), musta tuli täti! Ihanan pikkutytön maailman onnellisin ja ylpein täti. Ja tietenki mä oon tosi ylpee mun isosiskosta ja toivon sille ja vauvalle kaikkea hyvää! Me nähdään sit ens kesänä ja mun pitää antaa vauvalle rakkautta 11 kuukauden edestä! Mä oon niin onnellinen <3
Tänään, me oltiin Xochimilcossa sijaitsevassa turistimestassa, mä en oikee tiiä mikä sen muukaan nimi on. Siellä siis vuokrataan vene ja ajellaan siellä pitkin jokea. Väkee siellä tietenki oli paljon, mutta se ei mua haitannu. Muutama kalja otettiin mukaan ja rentouduttiin, nautittiin ihanasta sunnuntaipäivästä. Veneajelusta mulla on kuvia (paljon), lisään tähän muutaman, koska mun netti on niin ärsyttävän hidas tällä hetkellä, etten jaksa ladata todellakaan kaikkia. Mutta että näette, missä mä oon ollu :)

Siellä ajeli myös tosi paljon veneitä, jossa esimerkiksi oli soittajia. Tässä just yks vene tuli meille soittamaan ja laulamaan meksikolaista musiikkia. Ei ihan uppoo muhun, mutta onhan sitä ihan kiva kuunnella jonkuu aikaa. 

Tässä taas toi jäbä myi kaikennäköstä muistotavaraa Xochimilcosta, esimerkiksi noista veneistä oli tehty pienoismalleja. Mullaki on nyt yksi, missä lukee mun nimi. Beto halus ihan välttämättä ostaa mulle ja Noralle muistoksi :)

Tässä on ruokapaatti. Mä en kyllä noihin uskalla enää sortua, tai kadulla myytäviin ruokiin. Sen verran pelkään mahani puolesta, yks vastatauti riittää mulle...

Kaikilla veneillä oli aina joku nimi, yleensä ne oli naisten nimiä. Tämä on siis Viva Lupita, Lupita on täällä tosi yleinen naisen nimi. Meidän paatti oli nimeltään Carmelita. 

Lisää soittajia. Mä en muista mitä nää musagenret oli nimeltään, mutta tää yhtye soitti musiikkia, joka on kotoisin enemmän pohjois-Meksikosta. Me nimenomaan etsittiin sellanen laiva, jossa ne soittaa pohjois-meksikolaista musiikkia, koska Christina on kotoisin pohjois-Meksikosta.

Nähtiin myös yksi vene, jossa ylhäällä oli Suomen lippu. Pakkohan siitä oli ottaa kuva :)

Hohhoijjaa!

Olipahan päivä.. Mä olin niin puhki ku pääsin kotii, kaiken tän odottamisen ja stressaamisen jälkee. Me nimittäin mentiin tänään taas maahanmuuttovirastoon, koska mun pitäis se mun Suomessa myönnetty 6 kk:n viisumi saada vaihdettua 12 kk:n viisumiksi. Ja siis sen piti olla ihan yksinkertaista, ainaki joidenkin puheiden mukaan.
Me käytiin siellä ehkä n. 2 viikkoa sitte jättämässä paperit, ja niitten piti olla ihan ok (ja niin ne muuten oliki), mulla oli kaikki paperit tulostettu jo Suomessa kunnollisella väritulostimella ja passit ja viisumit kopioitu samaisella laitteella. Ja mä oon ihan 100 % varma, niiku se mun yhteyshenkilö myös, jonka kanssa viimeks kävin jättämässä ne paperit, että mulla oli kaikki.
Tänään me sit mentiin uudestaan, koska ne paperit oltii käsitelty ja et nyt pitäis mennä maksamaa. Sit ne siellä virastolla ilmotti, että mä oisin joku ihmeen rikollinen ja mun pitäis poistuu maasta heti. Hohhoijjaaa... Ja loppujen lopuks selvis, että multa mukamas puuttuis kopio mun viisumista, mikä ei pidä paikkaansa. Ne on siellä ite sen johonki hävittäny, joten moka oli niitten. Sit mun pitiki kaikki paperit laittaa sinne uudestaa, ihan kaikki. Kaikki todistukset, missä selvitettiin, missä asun täällä, mitä mä teen täällä, miks oon tullu tänne, passikopiot, viisumikopiot...ja sain jopa siltiki sen viisumin tänään maksaa, vaikka ensiks mun piti poistua maasta. Noh, nyt on paperit laitettu sinne uudestaa. Pitäkää mulle peukkuja, että nyt kaikki menee niinku pitää, ja ettei mua heitettäis ulos maasta. Tänään mun kärsivällisyyttä todella koeteltiin. Oli pakko soittaa iskällekii, että kohta mut heitetään maasta pois. Onneksi vielä en oo joutunu alkaa hankkimaan paluulippua suomeen, toivottavasti en joudukkaa ennen ens elokuuta.
Muuten viikonloppu meni ihan kivasti. Meillä oli vähän pidempi viikonloppu, koska maanantaina juhlittiin meksikon itsenäisyyttä. Mulle se nyt ei tietenkää ollu niin iso ja tärkeä juttu, mut meksikolaisille tottakai. Ihan ku olis ollu uusivuosi, sen verran täällä ammuttiin raketteja. Oli tosi mageeta :)
Tällä viikolla mulla ei sitten olekaan ku torstaina ja perjantaina töitä. Viikonlopuksi mulla ei vielä oo suunnitelmia, enkä tiiä välitänkö ens viikonloppuna mitään ihmeellistä puuhaillakaan. Voisin ottaa vaa rennosti ja lepäillä. Meksikolaiset saa mut välillä niin väsyneeksi ja koettelee mun hermoja. Kaikki kestää ja kaikki on niin h*lvetin vaikeaa välillä. Suomessa asioiden hoitaminen ei tosiaa oo näin vaivalloista, luulisin. Tosin, ei mun siellä koskaan oo tarvinnu mitään viisumeja hakeakaan.
Nyt mun espanja alkaa olla siinä vaiheessa, että ymmärrän enemmän mitä osaan puhua. Ja se on tosi ärsyttävää, ois niin kiva jutella noitten ihmisten kanssa, ja ne on tosi kiinnostuneita musta, mistä tulen, mitä teen täällä, miksi..jne, mutta ku mä en osaa vastata niille. Oon miettiny välillä sitä, et olis vaan niin paljon helpompaa jos me kaikki ihmiset puhuttais samaa kieltä. Eipä olis mitään kielimuureja eikä tarvis sen enempää niitä pänttäilläkää. Mut toisaalta, onhan se siistiä oppia jotain uutta. Vuoden päästä mä todellaki aion puhua espanjaa suht hyvin.

Weekend, weekend

Jes, duuniviikko takana. Nyt mulla on 4 (!!!) päivää vapaata, koska maanantaina 15.9, on Mexicon itsenäisyyspäivä ja ihmiset lomailee 15. ja 16. päivän. Passaa mulle! Ei oo mitään suurempia suunnitelmia, jotkut on lähössä Pueblaan lauantaista tiistaihin, mut mä passaan tällä kertaa koska se olis vaan neljän päivän ryyppyreissu ja mä mielummin teen muuta ku dokailen nyt tällä hetkellä. Menee muuten päivät aika hukkaan eikä saa muuta sit aikaseks ku kaljaa kitattuu. Voin yrittää käyttää myös mun päiviä hyväksi ja vähän lueskella espanjaa.
Meillä oli tänää mun työpaikalla juhlat itsenäisyyspäivän kunniaksi. Tytöillä oli tanssiesitys, ne oli niin söpöjä ja ihania, mä kuvasin kyllä sen videolle, mutta en saa julkaista tytöistä kuvia tai videoita, sorry!!
Tänä iltana käytii sit mun kämppisten kanssa illalla pizzalla. Tosin mä otin vähä sellasen subin tyylisen leivän, koska en oo pizzan suurin ystävä. Ja siis mä pyysin sen ilman jalopenoja sun muita tulisia kastikkeita, ja ne siel ravintolas oli sillee et joojoo ei oo tulinen. EIPÄ. Vissii vieläki suuta polttelee. Ei vaan voi ymmärtää miks joku haluu syyä niin tulista ruokaa että suuta polttelee seuraavat 3 tuntii syömisestä. Huhhuh... Mä vaan en tosiaan oo tulisen ruuan ystävä, kyl tekis ihan sairaasti mieli päästä äitin patojen ääree, ne kyl voittaa kaikki safkat täällä.
Eipä mulla mitään kauheen ihmeellistä mainittavaa tällä hetkellä oo, duunit luistaa ihan suht hyvin ja alkaa tulee jo sellanen arkirutiini, mikä on musta kiva juttu. Sitä mä vähän olin jo kaipaillukkii. Huomenna mä nään taas Noraa, suunnitelmat vielä vähän auki mitä me puuhaillaan mutta kyllä mä sitten kerron jälkikäteen. Nii ja mennää Ancan (mun romanialaisen kollegan ja kämppiksen) kanssa huomenna kampaajalle. Pitää vähän siistiä tukkaa ni voin tehdä paremman vaikutuksen meksikolaisii miehii!

Suosittelen kuuntelemaa tän biisin. Tää on niin ihana, repeatillä soinu tää biisi aika pitkälti tän illan aikana. Darte un beso meinaa suudelmaa ;) 

Vihdoinki terve!

Mun oli tarkoitus kirjottaa mun viikonlopusta teille jo aiemmin, mutta tuli mutkia matkaan. Mut mä kerron siitä hetken päästä!

Lauantaina mä olin tapaamassa Noraa (eli siis sitä toista suomalaista tyttöä, joka tuli mun kanssa samaan aikaan tänne Mexico Cityyn, on myös vuoden vaihdossa). Ilma oli tosi ihana, aurinko paistoi ja oli tosi lämmin, joten päätettiin katella vähän nähtävyyksiä. Ensiksi me käytiin keskustassa sijaitsevassa katedraalissa, Catedral Metropolitana de la Asuncíon de María eli Marian ylösnousemuksen kirkossa, joka on myös Mexico Cityn roomalaiskatolinen pääkirkko. Se oli tosi upee,  päästiin kattomaan sekä uutta- että vanhaa puolta. 

Bautismos tarkottaa siis kasteita, eli tää on kastepaikka. Kasteita järjestetään lauantaisin ja sunnuntaisin.

Nää kaikki kuvat on nyt sen katedraalin vanhalta puolelta. Uusi puoli oli sen verta pimeä, etten sieltä saanu otettua mitään julkaisukelpoisia kuvia. Mut suosittelen käymää, toi oli tosi hieno paikka ja uskomattoman korkee. Mä en vaan tajuu miten tommosia saadaan ees rakennettua, rakentaminen kuitenki alotettu 1573...

Kirkkojen tsekkailun jälkee me käveltiin lähellä sijaitsevalle Templo Mayorille, eli siis maya temppeleille. Siellä oli myös museo, missä aikaa olis saanu kulumaan vaikka kuinka kauan, aluksi mä jaksoinki keskittyy aika hyvin, mut sitte jossai vaiheessa ei enää jaksanu lukee niit kaikkii juttuja. Sinne sais mennä ainaki 10 kertaa, eikä siltikään jaksais lukea kaikkea. 

Tää on siis kuva siitä, minkälainen Mexico City on joskus ollu. Tää kaupunkihan on laaksossa, ja joskus aikoja sitten tää onki ollu suurimmaks osaks veden peitossa. 

Vasemmalla oleva vaalea rakennus on se museo missä käytiin, Museo del Templo Mayor 

Tuolla kaukana näkyvä korkea rakennus on se paikka, missä oli se magee ravintola ihan ylhäällä. Se tosiaan on aika korkea rakennus!

Tän jälkee me suunnistettiin keskustaan syömään. Koska Nora on kasvissyöjä, me päätettiin katella jos löytyis joku kiva kasvisravintola, ja me löydettiinki yks siitä ihan läheltä kävelykatua. Mutta mä en sitä ruokaa menis kehumaan, enkä kyllä veisi ketään tuttua siihen ravintolaan - enkä aio itsekään mennä sinne uudelleen. Ruoka ei ollu mitenkään älyttömän hyvää, ainoa hyvä oli mun mielestä se niiden salaatti. Mut joo, se siitä. Syömisen jälkee me istuttiin hetki puistossa ja harjoiteltiin espanjaa, sen jälkeen mä lähdin kotiin ja Nora omille teilleen. 

Sunnuntai mulla kului aika pitkälti vaan kotona hengaillessa, kävin mä vähän kaupungilla käpyttelemässä mutta mutta, ei oo kuvia eikä sen suuremmin kerrottavaa.

Sunnuntai-maanantai välisenä yönä mä heräsin joskus ehkä neljän aikaa siihen ku mul oli ihan jäätävän kamala, oksettava olo. Nousin ylös sängystä ja se oliki sit menoa... Maanantai meniki sit oikeestaa sängyssä maaten ja oksentaessa..huoh. Tiistaina olin edellee heikossa hapessa, joten menin lääkäriin ja sain sieltä lääkkeitä. Nyt tänään, torstaina, mä alan olee taas elävien kirjoissa.  Ja mulla on vahva epäilys, että toi pöpö, minkä mä sain, on peräisin sieltä kasvisruokaravintolasta, koska Nora oli kans vatsataudissa. 

Pari päivää tosiaan meni aika reisille, jäi espanjat lukematta, blogit kirjottamatta ja töihin menemättä. Mut onneks nyt alkaa elämä voittamaan ja mä lähden töihin! See you!

Ensimmäinen duuniviikko takana!

Eka työviikko on takana. Mul alkaa mennä päivä päivältä paremmin ja alan ehkä pikkuhiljaa sopeutuu tänne, ja ymmärtää jo jotain.
Tytöt on tosi kivoja, mä tuun niiden kanssa hyvin juttuun. Tietty pieni kielimuuri häiritsee mua, mut niitä se ei tunnu häiritsevän. Eikä henkilökuntaa. Ne höpöttää mulle silti espanjaa, vaikka välillä sanon että en ymmärrä. Mut siinähän mä opin ja korva tottuu kuuntelee. Mut mä oon kyl ollu ihan älyttömän väsyny joka ilta. Tänäänki päätin jäädä perjantai-illaksi ihan vaan himaan, koska mulla on kauhee päänsärky ja rankka viikko takana.
Ei niinkään se tee päivistä rankkoja, että tytöt on vilkkaita, vaan se, että mä joudun koko ajan kauheesti skarppaamaan sen espanjan kanssa. Jotenki mun aivot on ihan täynnä sitä, joten ajattelin tän illan vaa lööbailla himassa, katella salkkareita ja ehkä jotai muita suomalaisia sarjoja. Työpäivät kuluu lähinnä tyttöjä viedessä kouluun tai hakiessa kouluun. Meillä on niin eri-ikäisiä tyttöjä, että moni käy eri kouluissa. Ja tää kaupunki on ihan jätti-iso, joten välimatkat on pitkiä, esimerkiksi yhen tytön kouluun viemisee mulle menee aikaa 1,5-2 h, riippuen siitä kuinka reippaasti mä kävelen. Toki käytän bussia/metroa, mut silti sitä kävelymatkaa kertyy ihan kiitettävästi.
Mut kyl mul silti on jo ihan hirvee koti-ikävä. Mut ei ehkä enää sillä tavalla, että mä haluaisin lähteä kotiin, tai että mua itkettäis. Mä vaan fiilistelen ja muistelen kaikki hauskoi juttui mitä mulle on mun kavereitten kans tapahtunu. Tällä hetkellä kuitenki mun päässä pyörii päällimmäisenä se, koska musta tulee täti. Se voi nimittäin tapahtuu ihan minä hetkenä hyvänsä. Mä oon niin onnellinen ja ylpeä mun siskosta! <3 Se on se juttu, mikä mua eniten nyt mietityttää mut onneks siel on isot tukijoukot Suomessa, ni mä voin olla suht rauhassa täällä, tai ainaki yrittää olla.

Siinä on mun elämäni tähtityyppejä! Jäi paljon ihania ihmisiä pois, joten älkää loukkaantuko jos teistä ei oo tässä kuvaa :( korjataan asia kun mä tuun Suomeen tai te tuutte Meksikoon! <3

Primero día en el trabajo!

Mun eka työpäivä oli siis tänään. Ja mä viihdyin tosi hyvin, vaikka aluks mä hermoilin ja olin jo melkee valmis luovuttamaa, mut nyt voin sanoa että kaikki meni paremmin ku hyvin!
Ensinnäki se mun työpaikan pomo on tosi ihana. Se ei kylläkään puhu englantia (ehkä muutamia sanoja ymmärtää), mutta sille se on ok, että me ollaan vielä aika aloittelijoita espanjan kanssa ja kärsivällisesti se jaksoikin meille kaiken vääntää rautalangasta. Ja mä oon huomannu että alan jo pikkuhiljaa jotain ymmärtää. En mä ehkä niinkään osaa puhua, enkä läheskää kaikkea ymmärrä, mut sentää jotain. Ja on se aika hyvin vajaassa kolmessa viikossa!
Tänään mentiin siis sinne meidän työpaikalle klo 11. Työmatka on tosi lyhyt, metrobussilla seuraava pysäkki joten bussimatka kestää ehkä sen 2 minuuttia. Tutustuttiin tyttöihin, haettiin muutama jo vähän isompi tyttö koulusta ja sit iltapäivällä me vietiin kolme pienempää tyttöä kouluun. Sit sinne talolle tuli tanssiopettaja, ja mä tottakai osallistuin tyttöjen tanssituntiin. Et ehkä mä vielä tässä samalla opin vähän salsaamaan :)
Tää tyttökoti missä me työskennellään ainakin seuraavat 2 kk, on paljon pienempi ku se, missä meidän alunperin piti työskennellä ja missä me siis asutaan. Mutta ehkä henkilökohtaisesti tää on parempi juttu, siellä pystyy paremmin tutustumaan tyttöihin ja se niiden kanssa seurustelu on paljon henkilökohtaisempaa. Ja tytöt on tosi kivoja ja reippaita, ehkä välillä vähän liiankin reippaita, mä oon ihan väsyny ku ne jaksais viel riehuu vaikka kuinka paljo.. Ja henkilökunta on tosi mukavaa. Tällä hetkellä mä oon tosi tyytyväinen! Toivottavast tää hyvä fiilis jatkuu nyt vähä pidempää, saan tästä myös enemmän energiaa jatkaa espanjan opiskelua.
Täällä on nyt parina iltana ollu aika hurjii ukkosmyrskyjä. Tänää ku oltiin tulossa töistä kotiin, ni kastuttii ihan kunnolla. Pitää käydä ostamassa sateenvarjo heti ku ehtii. Ja tosiaa nää Mexico Cityn ukkoset ei oo ihan samaa luokkaa ku Suomessa, vaikka viime kesänä kyllä sielläki oli aika hurjii myrskyi. Mut onneks mä en pelkää ukkosta.
Nyt mun täytyy lopettaa, on vielä pyykit pesemättä ja tiskit tiskaamatta, sit mä meenki nukkumaa että huomenna taas pirteänä lähden töihin! Buenas noches! <3