Ekaks tänää päivällä me oltiin hoitelemassa meidän viisumi asioita, koska Suomessa me saatiin 6 kuukauden väliaikainen viisumi, mutta jos me esimerkiksi matkustetaan Meksikon ulkopuolelle, sama viisumi ei enää käy. Ja tosiaa mulla oli tarkoituksena olla 12 kuukautta, joten senki takia viisumi pitää vaihtaa vuoden viisumii.
Siinähän vierähtiki sit puolet päivästä, lähettiin aamulla jo ennen kaheksaa liikenteesee. Perussettiä, eli lappujen täyttämistä, valokuvien ottamista ja jonottamista ja vähän lisää jonottamista. No se muija kuka siin vastaanotossa oli, hyväksyi mun paperit ja ne lähti nyt sit eteepäin käsittelyy. Varmaan muutama päivä menee odotellessa ja sit täytyy mennä takasin sinne vähän lisää jonottamaan, luulisin. Illal meil piti olla vielä espanjan tunnit, mut ne peruttii koska meidän opettajalla oli jotain menoa. Ihan hyvä niin, me kaikki oltiin ihan väsyneitä ku koko päivä oltiin juostu paikasta toiseen.
Kun me tultiin Dianan kanssa kotiin, ne meidän pomot sano, että ne haluaa jutella meidän kanssa. Siinä vaiheessa mä olin jo sillee että tää ei voi nyt tarkottaa mitää hyvää ku se sano sen siihen äänensävyy.
Juteltii niiden kanssa, ja ne ilmotti että ne haluaa laittaa meidät johonki toiseen paikkaan töihin ja ilmoitti että me muutetaan perjantaina. Tuli vaan sellanen olo, että meitä ei tänne huolita ja siks ne haluaa päästä meistä eroon. No ei siinä, en mä tännekää enää töihin halua jäädä ku on sellanen fiilis että meistä halutaan vaan nopeesti eroo... Ja tietenki tuli tosi paha mieli, ja sit aloin kelailee kaikkii ihanii ihmisii Suomessa, mun kotia, vanhempia, sisaruksia ja kavereita. Voin kertoo että tällä hetkellä ei oo ihan voittajafiilis vaikka muuten päivä onki menny ihan suht hyvin ja saanu jotain aikaseksii. Mulla oli tarkotus tänä iltana vielä opiskella espanjaa, mut mä en nyt pysty keskittyy siihen..joten yritän nyt saada yön nukuttua ja kattelen sit huomenna uudestaa mikä fiilis.
Aloin jo miettii et pitäiskö lähtee kotii..mut ei kai mun nyt kahen viikon jälkee kannata luovuttaa, eikä varsinkaa heti sillon ku tulee ensimmäinen vastoinkäyminen. Tää on ensimmäinen, ja musta tuntuu että niitä tulee olemaan vielä paljon jatkossakii. Mulla on vaan tällä hetkellä niin hirveä koti-ikävä, tekisin mitä vaan jos pääsisin edes hetkeksi käymään kotona. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti